Nuts Ylläs – Pallas 100km, yksi haave toteutettu

Nuts Ylläs – Pallas 100km on ollut jokusen vuoden yksi haaveistani juosta, nyt se on onnistuneesti takana ja kiitos tästä kuuluu vaimolleni. Ei pelkästään sen takia, että huolehti juoksun aikana huollostani, vaan myös koska antoi tämän matkan ilmoittautumisen joululahjaksi, vastalahja tulee vielä joku vuosi.

Ennen juoksutapahtumaa olen yleensä hyvin varma ja rauhallinen enkä hermoile suotta, tällä kertaa olikin pelkkää panikointia ilmassa. Tämä johtuu pitkälti Karhunkierroksen keskeytyksestä jonka jouduin tekemään, kun verensokerit eivät pysyneet ylhäällä millään. Tämä jättikin ilmeisen ison apinan selkään ja se kyllä näkyi muutaman päivänä minussa, onneksi kisapäivänä kaikki turha hermoilu unohtui ja sai keskittyä vain oleelliseen.

Lähtö Pallas – Rauhala

Pallakselle saavuimme hyvissä ajoin, tämä helpotti omaa päätä ja hermoilua, varsinkin kun ennen lähtöä tuli törmättyä muutamaan somesta tuttuun ja sai vaihtaa ajatuksia ja fiiliksiä edessä olevasta nautinnosta. Hieman vaatteiden kanssa mietin mitä laittaa päälle, päädyin lähtemään Nuts Ylläs – Pallas 100km matkaan Salomonin S/Lab Ultra 3 kengillä sekä ohuilla juoksutrikoilla, pitkähihaisella paidalla ja ohuella takilla. Vielä ennen starttia verensokereiden tsekkaus, noin 10, banaani siis vielä naamaan ennen lähtöä.

Alun lyhyen maantiepätkän jälkeen kohti metsää ja polkuja. Polut olivat paikoitellen kohtalaisen teknisiä ja kapeita joten ajatus oli ottaa alku iisisti ettei mitään tyhmää itsestä johtuvaa vahinkoa pääsisi tapahtumaan. Tämä menikin kaavailujen mukaan, toki vauhti oli turhankin kevyttä itselleni, en kuitenkaan viitsinyt lähteä ohittelemaan vaan tyydyin junan tarjoamaan vauhtiin noin 8km ajan kunnes tuli paikka mennä turvallisesti ohitse ja pääsin menemään omaa vauhtiani.

Olin ajatellut juoksevani aina 20min ja kävellä 2min, riippumatta oliko tasaista vaiko mäkeä, päätin kuitenkin lykätä tätä koska alku tuli mentyä niin hiljaa ja muuten olisin itse ollut aika tukkona. Päätin, että ensimmäisen huollon jälkeen aloita tuolla tavalla etenemään. Ensimmäinen etappi meni muuten hyvin mutta verensokerit olivat aivan pilvissä ja siitä johtuen ensimmäiset 2 1/2 tuntia tuli mentyä ilman lisäenergiaa. Lisäksi takki oli aivan liikaa päällä ja otinkin sen pois noin tunnin kohdalla, samalla otin insuliinia jotta vs tulisi alaspäin. Rauhalaan saavuin noin klo 3:13

Rauhala – Pahtavuoma

Rauhalan huollossa Tanja oli vastassa, nopeat kuulumisen vaihdot, nesteiden täytöt ja lisää energiaa liiveihin ja järjestäjän tarjoamia suolakurkkuja sekä muutama sipsi mukaan ja matkaan. Aikataulussa oltiin ja matkan taitto tuntui helpolta ja kivalta, se olikin ollut tavoite, pitää hauskaa loppuun saakka ja nauttia matkasta. Verensokerit olivat myös tasoittuneet ja tästä eteenpäin saikin ottaa aina 20min välein lisäenergiaa (pala Vauhtikarkkia) Energian lähteinä itselläni oli mukana Noshtin urheilujuomaa sekä Vauhtikarkkeja. Tällä etapilla alkoikin saada juosta enemmän omaa juoksua, sillä nyt alkoi porukka hajoamaan. Tätä pätkää tuli eniten pelättyä etukäteen, osuihan tämä aamuyöhön ja se oli Karhunkierroksella se hetki kun kroppa laittoi verensokerit sekaisin, nyt tuota ei onneksi tullut. Tämä menikin tappavan tasaisesti, ei mitään omaa suosikki alustaa mutta en antanut sen haitata matkan tekoa. Tällä pätkällä tuli myös hyvin pysäyttävä hetki, kun nousumetrejä kerätessä kiinnitimme huomiota siihen ettei mistään kuuluu mitään ääntä, ei mitään lintujen laulua tai muutakaan ja oli vielä aika tyyni hetki, hyvin maaginen hetki joka jäi eniten mieleen tästä pätkästä. Pahtavuoman huoltoon saavuin klo 5:11

Pahtavuoma – Peurakaltio

Huollossa taas lötköjen nopea täyttö, hieman sipsiä ja suolakurkkua käteen ja kävellen matkaan. Askel tuntui edelleen kevyeltä, vaikkakin alun ilman lisäenergiaa tehty matka hieman jalkoja tyhjensikin. Tällä pätkällä tuli ehkä reitin hienoimmat juoksupätkät. Ennen niitä saatiin kuitenkin nousta Äkäskerolle, tässä kohtaa kaivoin juoksusauvat esille. Hieman meinasi tässä kohtaa mennä myös itikat ihon alle, kun en saanut Lekin sauvoja toimimaan. Sain purkaa ja kasata niitä molempia useamman kerran, että lukittuivat ja siinä, kun ylämäessä vauhti tippui ja niiden kanssa sääti niin samalla sai itikat seuraksi. Onneksi tuohon ei viittä minuuttia enempää kulunut ja kohta oltiinkin huipulla jossa olikin sitten mielestäni koko reitin upeimmat baanat juosta, Äkäskeron päälle pitää mennä jatkossa juoksemaan uudestaankin. Sieltä sitten tulin laskua kohti seuraavaa huoltoa. Peurakaltioon saavuin klo 7:39

Peurakaltio – Kotamaja

Peurakaltion huollossa kenkien vaihto, jalkaan Salomon Pulsar Trailit. Samalla reppuun lisää energiaa ja nesteiden täytöt sekä muutama sananen Tanjan kanssa. Hieman myös järjestäjän tarjoamaa pizzaa ja matkaan. Peurakaltio taisi olla ainoa paikka jossa oli enemmän itikoita tällä reissulla, muuten niitä en paljoa edes rekisteröinyt. Tässä kohtaa alkoi hieman oikea pohje tuntumaan, tämä johtui taas siitä kun hetkeä aiemmin oli ollut pientä tuntemusta vasemman jalan lonkankoukistajassa ja se oli laittanut oikean jalan tekemään enemmän töitä. Onneksi tuntemukset lonkankoukistajassa menivät ohi ja matka jatkui normaaliin tapaan. Tällä pätkällä tuli tehtyä matkaa noin 10 muun juoksijan kanssa, välillä menimme isommissa ryhmissä ja toisinaan pienemmissä ja joskus yksin. Tämä sama jatkui maaliin saakka ja tästä olikin valtava apu jaksamisessa, vaikka ei siinä koko aikaa juteltu mutta oli kiva ettei tarvinnut yksin taittaa matkaa ja oli samalla kiva tutustua livenä somesta tuttuihin tyyppeihin. Tämä pätkä menikin aika nopeasti kiitos seuran sekä sen, että tässä kohtaa oli reitin helpointa baanaa juosta. Kotamajalla nopea nesteiden täyttö ja matka jatkuu.

Kotamaja – Ylläsjärvi

Olin etukäteen ajatellut, että jos Ylläsjärvelle saakka pääsen niin sieltä pääsen kyllä maaliin vaikka pahimmat nousut olisivat vielä edessä. Tällä pätkällä alkoi huomaamaan, että alkaa päivä koittamaan ja aika pian Kotamajan jälkeen sainkin vaihtaa lyhythihaisen paidan päälle, tämä tiputtikin heti sykkeitä ja olisi pitänyt tajuta tehdä tämä jo aiemmin. Kotamajalta matka Kesänkijärvelle tuntui todella pitkältä ja olikin itselleni kisan raskaimmat, vaikka ei se tainnut olla kuin noin 11km. Tässä kohtaa sai vain pakottaa itseään juoksemaan kun mieli alkoi tekemään tepposia ja olisi halunnut laittaa kävelyvaihdetta päälle kohdissa jolloin olin päättänyt juosta. Kesänkijärvelle päästyäni henkinen helpotus oli suuri, vaikka tiesin, että kohta koittaa nousua niin Ylläsjärvi lähestyisi pian ja tiesin vielä, että Tanja on matkan varrella kannustamassa. Pian sainkin taas tuttua seuraa nousuun ja matka lähti taittumaan entiseen malliin, hauskaa pitäen. Tanjan näin Varkaankurulla, noin 70km kohdalla. Meinasin jäädä junasta koska oli omasta mielestä paljon asiaa hänelle, onneksi Tanja passitti minut jatkamaan matkaa enkä jäänyt muista jälkeen. Tästä jatkettiin matkaa ja saatiin pieni sade päälle, onneksi ukkoskuuro meni ohitsemme emmekä saaneet sitä päällemme, olimmehan sopivasti Ylläksen rinteissä. Tässä kohtaa huomasin myös, että oikean jalan polvitaive ei enää oikein tykkää alamäestä ja jalka ei mene kunnolla koukkuun, onneksi sentään kohtalaisesti pystyi juoksemaan tasaisia sekä loivia alamäkiä. Ylläsjärven huoltoon saavuin klo 12:39

Ylläsjärvi – Kellokas

Huollosta taas lisää energiaa liiviin, nesteiden täyttö ja samalla kengät vaihtoon, tilalle Salomon Ultra Glide sekä shortsit jalkaan ja aurinkolasit päähän. Vielä ennen kisan pisintä nousua hieman sipsiä naamaan ja eiku matkaan. Tässä kohtaa hieman meidän juna hajosi, mutta Veli-Mattin kanssa lähdimme samaan aikaan mäkeä tarpomaan, tasaista tahtia muttei liian kovaa oli mottomme mäkeen ja se olikin toimiva. Mäessä meidät ohitti 37km kärki, ihan yhtä kevyttä ei meidän askeleemme olleet mutta eteenpäin jokaisella kuitenkin. Lopulta mäki ja rakka oli ohi, tuli eteen ehkä eniten pelkoa aiheuttanut osuus, alamäki jalalla joka ei mene kunnolla koukkuun. Eihän siitä Ylläksen alas juoksemisesta sitten mitään tullutkaan, pieniä pätkiä pystyi juoksemaan mutta enempi se meni kävelyksi. Onneksi heti, kun jyrkimmät osuudet olivat ohitse loivemmat onnistui juoksemaan. Tässä kohtaa lisäsin hieman vauhtia ja huomasinkin pian matkaavani yksin. Kellokasta lähestyttäessä alkoikin jo hieman hymyilyttämään, niin kannustus jota paikanpäällä sai kuin se, että nyt olin lähes sata varma päätyyn saakka menemisestä. Kellokkaalla oli klo 14:28.

Kellokas – Maali

Kellokkaalla taas rutiinihommat huollossa sekä pari mukia kokista, oli muuten parasta, kun Tanjalla oli mukana kokista ja sitä tuli juotua viimeisellä kolmella huollolla. Enää olisi edessä Pirunkuru, sitä ennen oli kuitenkin mukavaa baanaa pieneen alamäkeen. Tämä meni aika iisisti ja hieman energiaa säästellen. Samalla vanhat tutut matkalaiset nappasivat minut kiinni ja menivät matkojaan. Lopulta Pirunkuru koitti, alhaalla henkinen tsemppaus, että tämä enää ja sitten lasketellaan maaliin. Työmoodi päälle ja eikun ylöspäin, hymyssä suin tietysti ja jokaisesta rakkakivestä nauttien. Lopulta noin 30 minuutin nousun jälkeen huipulla ja sopivasti kuvaajakin tuli paikalle ikuistamaan tämän nautinnollisen hetken.

Ennen kuin helppo baana alas aukeasi niin oli edessä vielä pieni pätkä kivikkoa, jonka päätin kävellä varmuuden vuoksi etten tässä kohtaa tuhoaisi hyvin edennyttä juoksua. Hieman jouduin juoksun rytmitystä muuttamaan loppuun, oli pakko vaihtaa niin, että juoksin 8min ja kävelin 2min. Tämä vain ja ainoastaan sen takia ettei oikea jalka vedä itseään lukkoon alamäessä, mäessä jota juoksin ja hoin samalla mielessä mantraa ”kipu on vain tunne”.

15km juoksijoiden huolto tuli vastaan, sieltä huikattiin kannustukset ja samalla kuulin jotta matkaa olisi noin 3,5km. Fiilis alkoi olemaan aika uskomaton. Vielä meni minusta muutama lyhyemmän matkan juoksija ohitse ja samalla tuli juoksukoulusta tuttuja ohitse ja huikkasi että ”päätyyn asti”. Tästä tulikin lisää virtaa ja sainkin pian kiinni tutut matkaajat joiden kanssa oltiin matkaa tehty yhdessä jo useampi tunti. Jatkoin heidän ohitseen ja käännyin loivaan alamäkeen kohti maalisuoraa ja fiilistelin siinä reissua niin sieltähän Veli-Matti tuli ja juoksi kiinni. Totesi vain, että eiköhän me mennä yhdessä maaliin, ja niinhän me mentiin perkele. Oli kyllä aivan mahtava fiilis koko tuon loppusuoran, samalla siinä juteltiin et olihan tuo ihan mieletön suoritus joka tehtiin. Maalissa oltiin klo 16:56. Ei voi olla kuin tyytyväinen koko juoksuun. Tavoite oli päästä maaliin ja nauttia, molemmat toteutui, aikatavoitetta ei Nuts Ylläs – Pallas 100km ollut sen kummemmin. Ajattelin, että hyvänä päivänä 15-16 tuntia voi olla mahdollinen, siihen nähden 16:56 on enempi kuin hyvin.

Kiitos kaikille tsempeistä, niin somen kautta tulleista kuin reitin varrella tulleista. Kiitos myös kaikille joiden kanssa tuli juostua ja isoimmat kiitokset vaimolleni joka tämän Nuts Ylläs-Pallas 100km mahdollisti. Nyt hetki happea ja katsellaan mitä keksitään seuraavaksi.

Viime vuoden 66km matkan raportin löydät täältä ja instagramissa löydyn täältä