NUTS Ylläs Pallas -polkujuoksu – verta, hikeä ja itikoita

NUTS Ylläs Pallas -polkujuoksutapahtuma juostiin menneenä viikonloppuna Ylläs-Pallaksen kansallispuiston alueella. Meillä tarkoituksena oli osallistua kyseiseen tapahtumaan jo viime vuonna 55 km matkalle, mutta olosuhteiden vuoksi koko tapahtuma peruttiin tuolloin ja me siirsimme osallistumisoikeutemme tälle vuodelle. Vuoden aikana tuli myös matkan pituuteen muutoksia, kun järjestäjät siirsivät huoltopaikan lähemmäs autoteitä Ketomellaan. Ymmärrettävä päätös, sillä pitäähän huoltoon olla hyvät yhteydet, jotta se voi palvella juoksijoita parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä tosin toi meille myös 11km enemmän matkaa taivallettavaksi.

Kauniita maisemia reitin varrella

Meillä oli jo alunperin suunnitelmana lähteä tähän tapahtumaan juoksemaan yhdessä ja suunnitelmassa pysyttiin. Eli Jarkko lähti minulle tsemppariksi ja vahtimaan etten lähde alkumatkasta liian kovaa, kun askel vielä kulkisi kevyesti. Jarkko on myös oppinut lukemaan mun kasvoilta milloin on aika hidastaa ja ottaa energiaa, huomaa sen melkein ennen kuin itse asiaa edes ajattelen.

Ennen starttia

Me oltiin lomailtu pohjoisessa jo melkein kaksi viikkoa ennen kisaa ja nautittu maisemista Kuusamossa, Pyhällä, Luostolla ja Ylläksellä kävellen, juosten ja maastopyöräillen. Oltiin varauduttu siihen, että keli olisi hieman viileämpi kuin kotona oli ollut viimeisten viikkojen aikana, mutta toisin kävi. Hellelukemissa mentiin koko loman ajan paria vähän viileämpää päivää lukuunottamatta, jolloin lämpötila jäi alle 26 asteen. Luostolla mökissä oli ilmalämpöpumppu, jota hyödynnettiin ahkerasti ja Ylläkselle siirryttäessä saatiin huomata, että siinä mökissä ei viilennystä saisikaan yhtä helposti. Mietittiin miten saataisi nukuttua hyvin ennen kisaa, kun ulkona oli päivällä jopa +32 astetta parhaimmillaan ja yöllä lämpötila mökissä +27 astetta. Onneksi saimme vinkin hyvästä uimapaikasta, jossa vesi olisi sen verran viileää, että se pitäisi kehon viileänä ainakin jonkin aikaa. Ja pari päivää ennen tapahtumaa ilman lämpötilakin laski muutaman asteen jolloin myös mökissä lämpötila saatiin alle 25 asteen ja uni maistui paremmin.

Torstaina illalla käytiin hakemassa osallistujanumerot NUTS -tapahtumateltasta ja samalla ostettiin lisäenergiaa reissuun otettavaksi. Tuttuja tuotteita joita oltiin aiemminkin testattu ja hyviksi todettu. Kovin mietittiin mukaan otettavan energian määrää, koska ei osattu yhtään arvioida miten kauan meillä matkaan tulee menemään aikaa. Tarkoitus oli lähteä nauttimaan maisemista ja juoksusta sekä saamaan hyvä päätös meidän lomareissun ”treenileirille”. Lisäksi aina, kun lähdetään pitkälle juoksumatkalle pitää muistaa Jarkon diabetes ja energiaa pitää olla ylimääräistä jos sokerit jostain syystä laskee liian alas tai heittelee pahasti. Laskettiin molemmille energian määrät sen mukaan, että 20 minuutin välein voidaan ottaa 20 grammaa hiilihydraattia ja matka kestäisi 11-12 tuntia.

Toinen asia, jota palloteltiin oli nesteet. Ottaako juomarakko ja pehmytpullot vai pelkästään 3 pehmytpulloa, jolloin painoa olisi 1 kg vähemmän. Päädyttiin lopulta ottamaan sekä rakko, että 2 pulloa, mutta täytettiin rakko vain puolilleen, sillä lähdöstä ensimmäiseen huoltoon pärjäisi vähemmälläkin määrällä nestettä. Rakossa oli pelkkää vettä ja pehmytpulloissa Tailwindin urheilujuomaa ja lisäksi otimme mukaan Tailwindin juomajauhetta valmiissa annospusseissa. Erittäin kätevää, koska siinä oli energiaakin hyvin. Melkein olisimme pärjänneet pelkällä urheilujuomalla ja pienellä määrällä kiinteää energiaa. Tiesimme myös, että matkan varrella olisi vain kaksi huoltopistettä joista saisi täytettyä nestevarastoja, joten välillä voi tulla tarpeeseen ottaa energia muusta kuin urheilujuomasta.

Lopulta saatiin juoksuliivit pakattua ja varusteet kuntoon seuraavaa aamua varten. Illalla ajoissa nukkumaan ja aamulla virkeänä bussikyydillä Äkäslompolosta Hettaan.

Hetta – Ketomella, 32km

Ylöspäin vie polku

Startti oli Hetasta perjantaina päivällä klo 12, josta lähti innokas juoksijaporukka kohti Pallasta. Aurinko paistoi lämpimästi joskin tummia pilviä oli uhkaavina ympärillä. Ensimmäinen osuus matkasta oli asfalttitietä Ounasjärven rantaa seuraten ja hiekkatietä kohti Mustavaaraa, jossa ensimmäinen huoltopiste odotti noin 12 km lähdöstä. Mustavaarassa täydennettiin nesteitä ja napattiin sipsejä, suolakurkkua, banaanin puolikas ja Fazerin Sinistä matkaan. Tässä vaiheessa matkan teko oli ollut helppoa, nousut oli lyhyitä pieniä mäkiä ja porukkakin oli aika hyvin vielä kasassa. Huollon jälkeen siirryttiin metsäpoluille, jossa edessä oli jo vähän juurakkoakin. Pikkuhiljaa lähdettiin kipuamaan Pyhäkerolle ja tuo ensimmäinen nousu oli noin 4 km pitkä ja nousumetrejä tuli noin 300 metriä. Tätäkö se tulee olemaan koko matkan? Kyllä vaan! Pitkiä loivahkoja nousuja ja pitkiä laskuja Pallakselle saakka.

Pitkänä jonona kohti huippua

Pyhäkerolta lähdettiin laskettelemaan alas kohti Ketomellaa. Alamäkeen juoksu kulki kevyesti, se on selkeästi oma vahvuus poluilla, ja viimeiset muutama kilometriä ennen Ketomellan huoltoa kuljettiin kangasmetsän poluilla. Tuolla metsän poluilla alkoi lämpö kohota ja pari kilometriä ennen huoltoa huomasin, että nyt on pakko keventää, koska astma alkaa ilmoitella rasituksesta. Sanoin Jarkolle, että nyt kävellään hetki ja pyysin antamaan avaavan lääkkeen juoksuliivin taskusta. Käveltiin hyvä tovi ennen kuin jatkettiin kevyttä juoksua huoltoon ja hengitys alkoi taas tasaantua.

Huollossa taas nestetäydennykset ja samat energiatankkaukset kuin ensimmäisessä huollossa. Tässä kohtaa olimme NUTS Ylläs Pallaksen 66 km matkan puolivälissä ja edessä oli lopun pitkät nousut ja laskut. Niin energian kuin nesteiden oli nyt riitettävä maaliin saakka. Toki puroista olisi paikoin voinut täydentää nestevarastoja, mutta ne näyttivät sen verran niukkavetisiltä, että jätimme niistä juomisen väliin tällä kertaa. Mitään vatsapöpöä ei tähän hätään kyllä olisi haluttu. Lippis kasteltiin vedessä ja vähän vettä myös päähän niin vilvoitti hetkeksi.

Ketomella – Pallas, 34km

Ketomellan huollosta lähdettiin kevyesti liikkeelle, alkumatkasta asfalttia kilometri, jonka jälkeen käännyimme Hietajärvelle vievälle hiekkatielle. Hiekka oli kuin hienointa vaaleaa rantahiekkaa, joka upotti joka askeleella ja oli raskas juosta. Samalla reitin profiili alkoi jälleen muuttua nousujohteiseksi. Seiposen kautta Suastunturille, josta jälleen laskettiin alas kivikkoista polkua pitkin. Pitkiä loivia nousuja ja laskuja, aivan kuten reitin profiili oli varoittanutkin. En kuitenkaan ollut osannut odottaa ihan näin pitkiä laskuja ja nousuja. Turun seudulla ei mitenkään pääse harjoittelemaan 10 minuutin alamäkijuoksua, kun meillä Turussa Hirvensalon laskettelurinteen päältä alas kestää puoli minuuttia tai ihan maksimissaan minuutti.

Ja seuraava mäki

Suastunturilta lähdettiin alas ja samalla juteltiin muutaman muun juoksijan kanssa, jotka miettivät montako nousua on vielä edessä. Ainakin yksi, tokaisi joku. Siinä kohtaa nähtiin Lumikeron huippu, tai ainakin luultiin näkevämme. Katsottiin nousua ja naurettiin, että sellainen sitten seuraavaksi. Mäkeä noustiin tasaista tahtia ja vähän väliä naureskeltiin, että ei enää paljon, kohta ollaan huipulla. Mutta eipä mitään, päästiin nyppylän yli ja saatiin nähdä, että se jatkuu ainakin yhtä pitkään vielä ylöspäin. Rinne oli peittänyt huipun ja se nousi nyt ylös meidän edessä.

Lumikerolta pieni lasku alaspäin ja taas lähti polku nousuun, tällä kertaa kohti Vuontiskeroa. Tuon pienen laskun aikana alkoi vatsassa tuntua oudolta. Olimme matkan varrella saaneet täydennettyä nestettä kaivosta, josta moni muu täytti varastoja ja aloin miettiä oliko vedessä jotain joka aiheutti tuon tunteen. Jossain vaiheessa oli pakko kävellä pidempi matka kuin vain ylämäki, koska vatsaan alkoi sattua ja pieniä kramppeja tuli välillä. Siinä harmittelin, että ei päässyt juoksemaan. Energiatasot oli hyvät ja jalatkin tuntui hyviltä, mutta alamäkeen juoksu sai vatsan oireilemaan.

Vielä jaksaa tarpoa

Käveltiin hyvä tovi, kunnes vatsa rauhoittui. Sanoin Jarkolle, että nyt voidaan mennä kevyesti. Jatkettiin matkaa kevyesti juosten ja pidettiin riittävästi kävelytaukojakin. Tosin niitä tuli ihan automaattisesti ylämäissä muutenkin. Jossain kohtaa pilvet oli peittäneet auringon ja saimme edetä vähän viileämmässä kelissä kuin alkumatkasta ja fiilis oli hyvä. Matkan varrella törmättiin tuttuihin turkulaisiin, turkulaisiin, jotka ei olleet tuttuja sekä sometuttuihin ja Jarkko tapansa mukaan vitsaili porukan kanssa ja piti fiilistä yllä. Pelastettiin myös yksi kanssakilpailija suola-ahdingosta. Onneksi hän uskalsi kysyä meiltä josko meillä olisi suolaa mukana. Ja meillähän oli molemmilla omat minigrip-pussit joissa oli suolakiteitä, joten annettiin hänelle toinen niistä.

Vuontiskerolla aloin jo miettiä, että montakohan nousua vielä olisi edessä. Muistelin, että olisi enää vain yksi, mutta kyllä niitä oli useampi. Ei kuitenkaan ihan niin pitkiä nousuja kuin pari aiempaa mutta riittävä pitkiä tuossa kohtaa. Lopulta yksi kanssakilpailija sanoi, että nyt lähtee viimeinen nousu, koska lähdimme nousemaan Lehmäkeron reunaa pitkin ja Taivaskero näkyi. Sen minäkin tiesin, että Taivaskeron jälkeen ei olisi kuin alamäkeä. Tuossa kohtaa, kun lähdimme Lehmäkeron reunaa nousemaan oli matkaa taivallettu noin 58km ja maaliin on matkaa 8km. Puolet jäljellä olevasta matkasta on ylöspäin, toinen puolikas alaspäin. Viimeiset rutistukset ylämäessä, vastaantulijoilta tsemppitoivotukset, enää kilometri ylämäkeä ja sen jälkeen 4 kilsaa pelkkää alamäkeen rullailua. Jep… takana 62 km matkaa ja alamäkeen pitäisi rullailla.

Ei se maali vieläkään näy

Päästiin huipulle, Taivaskeron huippu näkyi vasemmalla puolella vähän ylempänä, mutta tänään sinne ei kiivetä vaan lähdetään alas kohti Pallaksen luontokeskusta. Viime kesänä, kun käytiin Pallaksella sinne oli tekeillä hiekkapolku, jota pitkin nyt päästiin menemään. Lähdettiin hiljalleen juoksemaan alamäkeen, se tuntui ihan hyvältä. Lisättiin vähän vauhtia, mutta ei liikaa. Nyt ei ole oikea hetki lähteä kiihdyttämään alamäkeen väsyneillä jaloilla ja vetää kuperkeikkaa keskellä polkua. Toki olisi voinut päästä nopeammin alas jos olisi pyörinyt.. Tässä kohtaa kiitin jälleen itseäni, että olen opetellut alamäkeen juoksua ja osasin tulla alas turhia jarruttelematta.

Miten lopulta meni?

Maaliin pääsimme ajassa 10:43:22, joka oli tähän päivään kaikkine ongelmineen ihan ok. Jarkolle juoksu oli helppo, koko matka pk-sykkeillä ja sokeritkin pysyi ihan hyvin aisoissa, eli ihan hyvä päätös treenileirille. Itselläni voimia olisi ollut jäljellä vielä maaliin tulon jälkeen, koska sen verran oli jouduttu keventämään matkan varrella, mutta tähän oli hyvä pysähtyä tällä kertaa. Tuntui kuin olisi juossut vähän pidemmän pitkiksen, vaikka kyseessä oli tähän mennessä pisin juoksemani matka ja suurimmat nousumetrimäärät. Suunto näytti matkan pituudeksi lopulta 67km ja nousumetrejä 1744, keskisyke rannemittauksella 156 bpm.

Maalissa hymyillen!

Muita huomioita matkasta on että jalkoja pitää nostaa enemmän. Siinä kohtaa, kun astma meinasi vaivata pahemmin horjahdin hieman kaatuneen puun runkoa ylittäessäni ja iskin oikean jalan säären runkoon, muistona siitä verivana ja mahtava mustelma. Salomon S/Lab Ultra 3 -polkujuoksukengät toimi hyvin, ei rakon rakkoa eikä hiertymiä ja jalat jaksoivat todella hyvin. Joskin kolme kertaa potkaisin varpaani liian isoon kiveen ja palkintona ainakin kolme irtoavaa varpaankynttä. Muuten ei muuta kuin hieman lihasarkuutta reisissä, joka alkaa jo nyt pari päivää juoksun jälkeen olemaan ohi. Itikanpuremia on kymmenkunta eli niistäkin selvittiin lopulta suhteellisen helposti, kun vertaa joihinkin muihin mukana olleisiin. Ja vatsakrampit todennäköisesti johtuivat kuumuudesta sekä alamäkien aiheuttamasta iskutuksesta.

Matkan puolivälissä ajattelin, että myyn pois ensi kevään NUTS Karhunkierroksen osallistumisen ja lopetan ultrajuoksun kokonaan, mutta maalissa mieli oli jo muuttunut. Eli nyt hetki palauttelua ja lepoa ennen kuin aloitetaan treenit kohti seuraavaa. Itselläni ei ole tälle vuodelle enää mitään juoksutapahtumia kalenterissa, mutta Jarkko on menossa vielä Nuuksioon juoksemaan syyskuussa. Seuraavan kerran ollaan molemmat lähtöviivalla todennäköisesti ensi keväänä Bodom Traililla jonka jälkeen lähdetään yhdessä taas NUTS Karhunkierroksen 83km matkaa tavoittelemaan.

Share this post: