Berliinin muuri ei tullut vastaan

4:31:xx / 42.195 km

Berliinin maratonilla ei tänä vuonna tehty uutta maailmanennätystä, mutta omat maratonennätykset kylläkin. Tähän nippelitietona netistä löytynyt väittämä, että maratonilla juostu mediaaniaika oli vuonna 2016 miesten osalta 4:22:07 ja naisten osalta 4:47:40.
Kolmas maratoni ja ensimmäinen (melkein) ehjä sellainen on nyt takana ja fiilis viikonlopun jäljiltä on mahtava.

Lähdettiin ajoissa hotellilta kävelemään kohti lähtöpaikkaa ja pienen alkulämmittelyn jälkeen toivotettiin toisillemme tsemppiä juoksuun ja lähdettiin molemmat kohti omia lähtökarsinoita. Jarkolla lähtö oli omaa lähtöäni noin 40 minuuttia aiemmin, joten itse en pitänyt sen suurempaa kiirettä kohti starttialuetta. Olin kuitenkin ajatellut olla paikalla, kun ensimmäinen ns kuuma ryhmä lähtee kohti taivaltaan.
Musiikki pauhasi ja juoksijat seurasivat toistensa valmistautumista lähtöön osa hieman hermostuneena ja osa innoissaan.  Aina, kun edellinen lähtöryhmä pääsi matkaan siirtyi seuraava ryhmä lähemmäs lähtöviivaa. Askel askeleelta lähemmäs omaa taivaltaan.
Viime hetken vessakäynnit, varusteiden tsekkaukset ja tanssahtelut musiikin tahtiin. Sitten alkoi lähtölaskenta, porukka hiljeni ja jännitys alkoi olla ilmassa. Siitä se viimein tuli, käsky lähteä matkaan! Enää ei ollut hiljaista, hurraa huudot ja taputukset kuuluivat pitkälle ja niin meitä oli jälleen lähtenyt matkaan kaiken kaikkiaan noin 47000 juoksijaa. Jotkut kohti ensimmäistä maratoniaan tietämättä mitä odottaa, jotkut taas ovat aiemmin juosseet useita kymmeniä maratoneja. Silti kaikki mahtuvat samalle lähtöviivalle ja samalle reitille.

Kesän mittaan ollaan tehty vetotreenejä, joissa maratonvauhtia on testailtu. On juostu myös pidempiä lenkkejä joissa tas kestävyyttä on haettu. Lähdin matkaan kevyellä askeleella tavoitteena vain ja ainoastaan saada ehjä juoksu mahdollisimman tasaisella vauhdilla.
Ihan täysin ehjää suoritusta en vieläkään saanut, sillä jo muutaman kilsan jälkeen jouduin pysähtymään puskaan ja noin 13 km kohdalla vessaan. Aamulla nautitut nesteet vaan tulivat jälleen läpi. Otin hieman suolaa ja toivoin parasta. Tämän jälkeen onneksi ei enää tarvinnut pysähtyä nesteiden tyhjentämisen takia, ainoastaan niiden täyttämisen.

Juoksuvauhtikin tasaantui aika hyvin alun ruuhkan jälkeen. Mitä nyt välillä joutui puikkelehtimaan, kun porukka kasaantui väylällä. Vähän ennen kun 10 km tuli täyteen alkoi luvattu vesisade. Vettä tuli lähes kaatamalla seuraavan puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen kaatosade hiljeni hieman, mutta vettä tuli melkein koko juoksun ajan.
En antanut vesisateen haitata juoksufiilistä. Kengät kastuivat ja painoivat normaalia enemmän. Tien pinta oli paikoitellen liukas ja välillä huomasin jännittäväni jalkoja. Lopulta uskalsin luottaa kenkiin ja sain rentoutettua jalat.

Missään vaiheessa juoksun aikana en kokenut niin sanottua seinää, joka usein voi maratonilla tulla vastaan jossain 30 km jälkeen. Energiansaannista pidin huolen alkumatkasta lähtien. Puolen tunnin välein joko geeliä tai bloksia ja huoltopisteiltä lisäksi banaania ja nesteitä.
Askel rullasi mukavasti ja käsi sydämellä voin sanoa nauttineeni matkasta. Pari kertaa meinasi takareisissä krampata sateen ja viileähkön tuulen takia, mutta nappasin suolaa kielen alle ja jatkoin matkaa. Jalat ja keuhkot toimivat loistavasti.
Välillä vauhti hidastui lähes huomaamatta, kun tuli hitaampia eteen. Puikkelehdin ohi ja sain taas nostettua takaisin omaan vauhtiini. Viime vuodesta muistin osan matkasta hyvin ja vaikka kellossa ei ollut näkyvissä kuljettu matka niin tiesin suunnilleen miten pitkä matka maaliin vielä olisi.
Vesisateesta huolimatta oli reitin varrella paljon kannustajia ja musiikkia. En pahemmin huomannut eroa viime vuoteen.

Lopulta juostiin tutun Mall of Berlinin ohi ja tiesin, että nyt on viimeiset hetket nostaa vauhtia. Vaikka kuinka yritin en silti saanut nopeutta enää kovinkaan paljoa lisää. Ainoastaan viimeinen kilometri ja loppusuora tultiin kovempaa.

Maalissa olin reilu 20 minuuttia viime vuotta nopeammin ja jälkimmäiseen puolikkaaseen kulutin 7 minuuttia vähemmän aikaa kuin ensimmäiseen. Olisi siis ollut varaa kiristää alkumatkasta hieman. En voi olla kuin tyytyväinen juoksuun! Tästä on hyvä lähteä kohti seuraavaa haastetta 🙂

(Jouduttiin illalla kävelemään vielä uudestaan kisa-alueelle, koska unohdin tietysti ajanottochipin kenkääni kiinni)

-T-

3:37:xx / 42.195 km

Pelkkää nautintoa, elämäni helpoin ja täydellisin juoksu. Revanssia haettiin viime vuodesta ja se todellakin saatiin.

Valmistautuminen meni ok, ihan suunnitelmien mukaan. Verensokerit oli hieman ylhäällä, mutta se oli melkein odotettuakin. Yleensä ne tippuvat juoksun aikana.
Vaikka oltiin hyvissä ajoin paikalla, niin vinkkinä, että kannattaa ollakin. Itselläni jäi noin 2 minuuttia  starttiin aikaa, kun porukkaa vain oli niin paljon.

Siitä, kun päästiin lähtöviivan yli oli tarkoitus vetää noin 5:10-5:15 min/km eikä se tuottanut vaikeuksia. Vaikka reitti on nopea on se myös paikka paikoin ahdas ja helposti jää hitaampien perään sumppuun. Kyynärpäätaktiikalla vaan yrittää päästä läpi ja tätä jatkui lähes koko matkan ajan maaliin saakka.

5 km jälkeen mittasin verensokerit, edelleen ylhäällä joten sillä mennään ja katsotaan taas myöhemmin uudestaan.
10 km jälkeen katsottiin uudestaan ja tuli todettua, että tämäkin juoksu mennään ilman lisäenergiaa, koska ei ne sieltä alas tule. Siitä lähdin kiristämään vauhtia ettei aikatavoite karkaa, eikä se tuntunut vaikealta, koska yleisöä oli kuin Korsikan rallissa aivan radalla saakka kannustamassa.

15 km kohdalla aloin nakuttamaan alle 5 min/km vauhtia aina, kun siihen oli tilaa. Koskaan aiemmin ei tuollainen vauhti ole tuntunut niin helpolta ja kevyeltä. Tässä kohtaa ennakoin myös hieman ja otin yhden geelin, jos vaikka arvot lähtee yhtäkkiä tippumaan.
20 km jälkeen tsekkasin sokerit, edelleen ylhäällä. Jalat tuntui vieläkin todella kevyiltä ja totesin, että ainoat energiat mitä otetaan on yleisön ”powernappuloista”. He olivat askarrelleet itselleen pahvisia kylttejä joissa oli punaisia ”nappuloita” ja Mario Brosistakin tuttu sieni, vieressä teksti ”paina tästä juoksuusi poweria”.

20-30 km välillä juoksu oli edelleen todella helppoa, kovempaakin olisin päässyt, mutta ihmismassaa oli sen verran paljon, että olisi joutunut puikkelehtimaan ja siinä olisi taas kuluttanut aivan turhaa energiaa. Vähän 30 km jälkeen alkoi tuntua siltä, että powernappuloista ei ollut kuin henkistä hyötyä, sillä pohkeissa alkoi tuntua pientä krampinpoikasta, mutta niistä selvittiin suolakiteiden avulla.

36 km kohdalla tuli hieman heikompi hetki ja vauhti tippui noin 5:20 joka johtui ehkä siitä, että tyydyin juoksemaan muiden määräämää tahtia enkä lähtenyt ohittelemaan. Se tosin muuttui nopeasti ja päätin lähteä omaa vauhtia ohittelemaan. Siinä kohtaa kun otin geelin niin paikallinen bändi alkoi soittaa Rammsteinia. Ja taas sain uutta virtaa juoksuun.

Viimeiset 6,5 km tultiin keskimäärin 4:50 vauhtia. Negatiivinen splitti kertoo, että varastoon jäi reserviä.
Olosuhteisiin nähden superhyvä tulos ja olen todella tyytyväinen!

-J-

Olitko sinä Berliinissä juoksemassa ja miten sinun juoksusi sujui? Vai onko se mahdollisesti toivelistallasi?

⇩⇩⇩⇩


IG
Facebook

Share this post:

One Comment

Comments are closed.