Poluilla juoksemassa sadetta uhmaten – varmuutta tulevaan

Poluilla juokseminen sadekelillä on itseasiassa ihan hauskaa. Jotenkin se sisäinen lapsi vielä tässäkin iässä herää, kun polut ovat täynnä vesilätäköitä ja kuraa. Rapa roiskuu ja kengät kastuu, mutta se ei menoa haittaa. Oltiin jo aiemmin viikolla päätetty, että lauantaina aamulla lähdetään juoksemaan viimeinen pitkä lenkki ennen Ylläksen juoksua. Loppuviikosta alettiin seuraamaan sääennusteita tarkemmin ja joka puolelta uhkailtiin rankkasateilla tänne lounaiskolkkaan.

Perjantaina päätettiin, että lenkille lähdetään vaikka keli olisi mikä. Voihan siellä Ylläkselläkin olla millainen sää tahansa. Illalla laitettiin valmiiksi kaksi vaatekertaa ja mukaan otettavat energiat, myös kuoritakit kaivettiin esille. Reittivalinta tehtiin niin, että päästiin välillä käymään kotona vaatteita vaihtamassa. Alkulenkki suunnattiin meidän vakiopoluille Pähkinämäkeen, jossa tehtiin vähän vajaa 8km lenkki ennen käyntiä kotona. Tämän lenkin aikana saatiin niskaan kunnon kaatosade, vaikka rankkasateeksi sitä ei vielä voinut kutsua. Ihan normaalia kesäsadetta. Vielä tuossa vaiheessa ei kuoritakkeja otettu esille, koska päästiin kotiin vaihtamaan kuivaa päälle ja ilma oli kuitenkin lämmin.

Pähkinämäen ja pienen pit stopin jälkeen lähdettiin Kuuanvuoren ja Kerttulan kautta kohti Kullaanvuorta. Tällä kertaa ei kuitenkaan lähdetty kiertämään Karevan kiertoa, joka on toinen vakiolenkeistä vaan otettiin suunta Kullaanpolkua pitkin kohti Haunisten allasta. Jo viikolla päätettiin, että juostaan 30km treeni ja siitä pidettiin kiinni. Kotoa lähtiessä laskettiin, että kun 19km on täynnä käännytään takaisin kotia kohti.

Kullaanvuorelle noustiin kahteen kertaan niin meno- kuin paluumatkallakin ja molemmilla kerroilla maisema oli harmaa ja sateenuhka leijui ilmassa. Paluumatkalla näki selvästi miten saderintama lähestyi uhkaavasti. Kuitenkin onnistuttiin pääsemään kotiin saakka ilman, että kastuttiin pahasti ja kuoritakit pysyivät repuissa.

Varmuutta tulevaan

Aamulla lenkille lähtiessä oli vielä suhteellisen tuoreessa muistissa toukokuinen Vajosuon lenkki, joka ei mennyt ihan kuten piti. Yksi kevään lämpimin päivä ja kova siitepöly aiheutti kehon ylikuumenemisen ja astmakohtauksen. Tuolloin käveltiin paljon enemmän kuin oli suunniteltu ja matkaan saatiin aikaa kulumaan huomattavasti kauemmin. Tiesin itse, että olin keväällä jättänyt liian monta polkujuoksutreeniä tekemättä ja jättänyt Ylläkselle treenaamisen aloituksen aivan liian myöhään. Tämä kostautui juuri niin kuin ajatella voi. Vaikka olisinkin treenannut säännöllisesti en voi varmaksi sanoa, että tuo lenkki olisi mennyt kunnialla maaliin, mutta ehkä keho olisi kestänyt kuumuuden hieman paremmin. Pieni epävarmuus oman kunnon suhteen oli päässyt iskemään vaikka tiesin, että peruskunto siellä pohjalla kuitenkin on.

Tällä kerralla lähdettiin liikkeelle suunnitelman mukaan 20 minuuttia juoksua ja 2 minuuttia kävelyä, jonka aikana nautitaan lisäenergiaa. Ja pahimmat ylämäet tultaisi kävelemään, jotta säästetään enemmän voimia tasaiselle. Tämä toimi hyvin ja juoksu kulki mukavasti. Energia vaikutti imeytyvän hyvin eikä missään vaiheessa tullut hyytymistä. Vielä viimeisen 5 km aikana askel rullasi hyvin ja kotiin päästyä tuntui siltä, että vielä olisi mennyt 10km. Tähän oli kuitenkin hyvä lopettaa tämä lenkki, kun siitä jäi niin hyvä fiilis.

Vajosuon lenkkiin saatiin poluilla kulutettua melkein 5 tuntia aikaa, kun tämä lauantain lenkki vietiin läpi vajaassa neljässä tunnissa. Samalla saatiin testattua juoksun jaksotusta ja energian ottamista 20+2 jaolla ja sekin toimi hyvin. Myös kengät valittiin sen mukaan mitä meinataan Ylläksellä ottaa jalkaan ja Salomonin S-Lab Ultra3 teki kyllä hyvän vaikutuksen pitkällä lenkillä vaikka uivat välillä vesilätäköissä ja mutalammikossa. Samoin meidän luottosukat 1000Mile-sukat toimivat jälleen eikä jaloista löytynyt rakon rakkoa vaikka sukat kastuivat jo alkumatkasta.

Diabetes ja pitkät matkat poluilla

Jarkolla verensokereiden kanssa on pidemmillä juoksulenkeillä välillä ollut haasteita ja esimerkiksi Berliinin maratonilla joutui menemään ilman lisäenergiaa, koska sokerit olivat sen verran koholla. Tähänkin yritetään löytää oikeita ja toimivia keinoja. Useimmiten, kun tiedossa on joku pitkäkestoinen juoksu, Jarkko vähentää pitkäkestoisen insuliinin määrää, jotta sokerit eivät romahtaisi. Pitkillä kevyempivauhtisilla juoksuilla on suhteellisen helppo myös korjata insuliinilla verensokereita alaspäin jos sille tarvetta. Energiaa kuitenkin on mukana aina riittävästi yläkanttiin, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Ja varsinkin näillä polku-ultrilla, joilla ei ole huoltoja niin tiheään ja evakuointimahdollisuudet poluilla on rajallisia, tulee huolehtia siitä, että varmasti löytyy riittävästi energiaa. Tulevassa Hetta-Pallas välillä juostavassa tapahtumassa matkaa on 66km, huoltopisteitä on kaksi, 11,4 km ja 31,5 km kohdalla, ja aikaa kuluu kelistä riippuen mitä tahansa 9 ja 12 tunnin välillä. Lisäksi kaikilla pitää olla varaenergiaa mukana tietty määrä yllättäviä tilanteita varten ja Jarkolla vielä verensokerit huomioiden. Juoksuliivit on aika täyteen ahdattuja, kun me lähdetään reissuun, mutta onneksi sieltä hupenee eväät pitkin matkaa.

Näillä eväillä ollaan tällä kertaa lähdössä kohti pohjoista. Onneksi vielä on aikaa pari viikkoa treenata ennen kuin kevennetään, jotta keho saa vähän kerätä voimia pitkään juoksuun. Tälle lauantain lenkille tuli matkaa kaikenkaikkiaan 30,33 km, nousumetrejä 442 m ja aikaa kului 3:48, jolloin keskivauhdiksi jäi 7:32 min/km.

Share this post: