Mäkitreeni poluilla – tavoitteena tunturit
Mäkitreeni poluilla oli meidän viikonlopun täsmätreeni. Miksi poluilla? Meillä on heinäkuussa tavoitteena päästä juoksemaan Hetta-Pallas väliä, jos vaan yleinen tilanne sen sallii. Koska kyse on tunturireitistä on siellä myös mäkiä. Tuo Hetta-Pallaksen välinen reitti on kuulemma pitkiä loivia nousuja, toisin kuin meille tuttu Karhunkierros, jossa nousut ovat jyrkkiä.
Lauantain mäkitreeni tehtiin tutussa paikassa Pähkinämäellä ja valittiin sieltä mäki, jossa alkuun on loivempaa nousua, mutta loppua kohti polku nousee kalliolle jyrkemmässä kulmassa. Nousumetrejä yhdestä noususta tuli noin 43 metriä, josta lähes puolet tuli tuosta kallio-osuudesta.
Minkälainen mäkitreeni me tehtiin?
Liikkeelle lähdettiin maltilla. Minun oli astman ja siitepölyallergian takia pakko kuulostella kroppaa ja keuhkoja. Tavoitteeksi asetin juosta 9 kertaa ylös ja alas. Päätin jakaa harjoituksen 3×3 setteihin eli kolmen vedon jälkeen pidin pienen tauon. Jarkko taas lähti matkaan 12 vedon taktiikalla, 3×4 vedon seteillä.
Me ollaan viime aikoina tehty nämä mäkitreenit niin, että juostaan mahdollisimman tasaista vauhtia alusta loppuun yksi veto. Tämä onnistui melkein. Kallion lähtiessä nousuun teki polku mutkan ja samalla se nousi muutaman kiven kautta kalliolle. Tässä kohtaa oli melkein pakko kävellä muutama metri.
Tarkoituksena ei siis ole mennä maksimisuoritusta vaan maltillista vauhtia edetä koko matka. Alaspäin juostessa voi antaa askeleen rullata rennosti alun kalliolta laskeutumisen jälkeen. Polku on sopivasti pehmeää neulasta, joitain kiviä siellä täällä ja juurakoita. Oppii hyvin lukemaan maastoa ja ylittämään esteitä.
Miksi mäkitreeniä?
Alussa jo mainitsin, että kesällä on tavoitteena juosta polkujuoksutapahtumassa tunturissa ja siellä korkeuseroja on huomattavasti enemmän kuin täällä suunnalla. Nuo reitit usein myös poikkeavat toisistaan. Karhunkierroksella on jyrkkää nousua ja laskua, joissa ei kovinkaan moni pysty juoksemaan vaan ylämäet menee tunkkaamiseksi ja alamäet alaspäin kiipeämällä, välillä jopa köysistä kiinni pitäen. Siellä polut ovat pääasiassa pehmeää neulaspolkua, hiekkatietä tai pitkospuita.
Ylläkseltä löytyy niin juostavaa kuin kiivettävääkin, mutta siellä on paljon rakkakivikkoa joka tekee juoksusta haastavampaa. Rakkakiveä ei pahemmin löydy täältä etelästä, joten sitä osuutta ei pääse harjoittelemaan ennalta. Ylläksen polkureiteillä yksi haastavimmista osuuksista on Pirunkurun nousu, joka on jyrkkää nousua rakkakiveä pitkin. Onneksi sieltä löytyy myös neulaspolkuakin niin pääsee myös juoksemaan välilä.
Hetta-Pallas väliltä olen kuullut, että siellä on leveitä, mutta kivikkoisia polkuja ja sen verran mitä olen tulkinnut reittiprofiilia tapahtuman sivuilta niin alkuun on suhteellisen tasaista ensimmäiset 9 kilometriä. Tästä osa matkasta ihan maantietä. Tuon jälkeen polku nousee kohti ensimmäistä tunturia ja ensimmäinen nousu taitaa olla noin 7 kilometriä pitkä ja nousua tulee noin 350 metriä. Tästä lähdetään laskemaan kisan alinta kohtaa, joka on noin 33 km kohdalla, yhden pienemmän nousun kautta. Tuo alin kohta on 267 metriä meren pinnan yläpuolella ja reitin loppuvaiheilla korkein kohta on 743 metriä meren pinnan yläpuolella. Nousuja ja laskuja siis on tiedossa, joten mäkitreeni tulee olemaan ohjelmassa läpi kesän.
Ja mäkitreeni on myös hyvää lajinomaista lihastreeniä maantiejuoksijoillekin. Tuleehan maantielläkin välillä mäkiä vastaan eikä nekään aina niin pieniä ole.