Nuuksio Classic 2021 juhlavuoden kisaraportti

Nuuksio Classic 2021 järjestettiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kymmenettä kertaa ja vihdoin myös itse pääsin tutustumaan tapahtumaan ja Nuuksion polkujuoksureitteihin. Samalla, kun Nuuksio Classic vietti 10-vuotissyntymäpäivää, oli vaimoni järjestellyt taustalla minun syntymäpäiväjuhlia yhdessä Salomon Suomen kanssa. Lahja olikin mitä mieluisin, saisin viettää päivän luonnossa juosten.

Nuuksio Classic kisaraportti

Hotellin aamupalalle mentäessä mietin miten se voikin olla taas näin, verensokerit aivan taivaissa kisa-aamuna. Nopea korjaus heti ja safkaa naamaan sekä sormet ristiin, että tippuisi ennen lähtöä sopivalle tasolle, mieluusti saisi jäädä vähän ylös muttei paljoa. Ruokailun jälkeen huoneeseen vielä tsekkaamaan juoksurepun sisältö sekä varusteet joilla lähtisi matkaan. Muuten kaikki oli selvää mutta energian määrä oli taas se mitä puntaroin. Sitä kun on yleensä jäänyt aika tavalla yli, mutta koska mukana kulkee tuo diabetes on mukana oltava varaenergiaa ja varaenergian varaenergiaa. Päätin etten kevennä reppua vaikka verensokerit olivatkin pilvissä, koska on aina olemassa riski, että tulevat syöksynä alas. Enää siis kenkien valinta pohdittavana, luottaako vanhoihin Salomon S/lab Ultra 3 kenkiin vaiko lähteä riskillä ja pukea uudet yhden kilometrin verran testatut Salomon Ultra Glidet. Valinta osui Ultra Glideen ja muuten varusteiksi tuli shortsit ja lyhythihainen juoksupaita.

Startissa totesin, että keli oli mitä täydellisen juoksuun, lämpö noin kymmenen astetta ja aurinkoa, keli kuin tehty juoksukisaa varten. Lähtöalueella törmäsin myös muutamaan tuttuun ja vaihdoimme nopeasti kuulumiset. Vauhdit eivät vain natsanneet, että olisimme lähteneet samaa matkaa, viiden tunnin alitukseen olisi ollut vetoapua tarjolla mutta tiesin ettei tällä hetkellä syksyn rasituksesta johtuen jalat vaan olisi antaneet mahdollisuutta sen alitukseen.

Matkaan lähdettyäni päätin kuitenkin kokeilla mikä olisi päivän maksimikunto ja juoksin ensimmäisen noin 10km vielä vauhtia jolla mentäisiin niukasti alle viiden tunnin. Toki Swinghillin päälle tultaessa alkoi tuntumaan, että josko alkuvauhti olisi ollut sittenkin hieman liian kova. Ajattelin kuitenkin huoltopisteellä lötköä täydentäessä, että kokeillaan nyt vielä hetki jatkaa tätä vauhtia. Mittasin samalla myös verensokerit ja hieman olivat vielä ylhäällä, onneksi kuitenkin olivat jo lähempänä normaalia. Tämä oli helpotus itselleni koska tiesin, että nyt alkaa juokseminen helpottamaan koska ei tule enää korkeista verensokereista johtuvaa tahmeutta juoksuun ja nyt voisi myös ottaa lisäenergiaa. Toki mennyttä tuo ei enää muuta, ensimmäinen tunti meni siis ilman lisäenergiaa sekä jalat hapoille niin maastosta ja vauhdista johtuen kuin korkeista verensokereista. Swinghillin huipulla näin Salomon Suomen Jartsan tutut kasvot ja vaihdettiin pari sanaa. Jartsa oli tuon kohtaamisen jälkeen vielä soittanut Tanjalle ja kertonut väliaikatietoa, että hyvältä näytti meno tässä kohtaa.

Matka jatkui kohtalaisen tasaiseen, toki nyt olisi tiedossa päivän pisin pätkä ennen seuraavaa huoltoa, kuulemma myös teknisin ja hitain. Itselläni ei ollut mitää tietoa asiasta koska en aiemmin ole ollut tuolla juoksemassa enkä ollut katsonut reittiä etukäteen. Maasto tosiaan muuttui hieman teknisemmäksi ja hitaammaksi ja tässä kohtaa alkoi myös alkumatkan kova vauhti yhdistettynä verensokereiden aiheuttamaan jalkojen hapotukseen tekemään omaa työtäänsä. Noin 17km asti meni kuitenkin vielä ihan hyvin, noilla paikkeilla tuli pannutettua ensimmäisen kerran ja se olikin selvä merkki siitä ettei jalka enää oikein noussut. Päätin kuitenkin hetken vielä koittaa jatkaa ilman isompaa vauhdin tiputtamista. Tästä meni muutama kilometri niin katsoin Nuuksion polkuja toistamiseen lähietäisyydeltä, yhtä tekniseltä ne näyttivät maantasolta.

Tässä kohtaa matkaa oli taitettu noin 20 kilometriä ja pari pannutusta tehtynä, näistä sekä arjen rasituksista ja alkumatkan kovasta vauhdista johtuen alkoi myös vasen lonkankoukistaja ilmoittamaan itsestään. Oli siis edessä päivän juoksun hankalin vaihe, päätin kuitenkin mennä sellaista vauhtia eteenpäin joka oli tänään maksimaalinen. Noin nelisen kilometriä sain yksinäni taistella sellaista vauhtia joka mahdollisti hyvän etenemisen ihan siinä kramppien rajoilla. Tässä kohtaa olisi ollut helppo tiputtaa vauhtia ja laittaa kävelyksi. Tämän pelasti kuitenkin, kun sain matkaani toisen juoksijan jonka kanssa vauhdit meni yksiin. Siinä mentiin yhdessä varmaankin noin 10 kilometriä toisiamme eteenpäin puskien ja pyöräilystä keskustellen (jos satut lukemaan tätä niin kiitokset matkaseurasta). Högbackan mittauspisteellä katsoin, että olisihan tässä kuitenkin vielä alle 5 1/2 tunnin alitus ihan mahdollinen, toki tuolta seuraavalle Valklammen mittauspisteelle oli vauhtini laskenyt entisestään.

Valklammen mittauspisteellä päätin, että nyt mennään sen minkä jaloista pääsisi ja koitan mennä alle sen 5 1/2 tuntia. Helpolla se ei tulisi koska näytti siltä, että lopun noin 9km saisin taivaltaa yksin sillä aiemmin matkaa kanssani taittanut juoksija oli jäänyt kyydistäni viimeisellä huoltopisteellä.

Muistelin viimeiseltä huoltopisteeltä lähtiessä, että joku oli matkan varrella mainostanut viimeisen etapin olevan helpompaa ja nopeampaa juostavaa. Sainkin nostettua taas vauhtia vaikka krampit sisäreisissä vaivasivat lähes joka askeleella. Suolaa olin jo pari kertaa kilpailun aikana napannut ja todennut sen auttavan, sama siis avuksi taas. Toki tällä kertaa samalla, kun otin suolaa ja pyrin pitämään vauhtia tuli päivän kolmas ja onneksi viimeinen lähikosketus Nuuksion maastoon. Suola auttoi taas ja sain vielä lopussa hieman kiristettyä vauhtia. Valklammesta maaliin olikin päivän toiseksi nopein osuuteni ja maaliin päästessä katsaus kelloon, 5. 28.

Pitää todeta, että oli todella kiva kokeilla päivän kunto ja vaikka paljon jäi jossiteltavaa niin tyytyväinen olen aikaani. Ehkä ensi kerralla menee paremmin verensokereiden kanssa ja saan aikaiseksi sen juoksun jota haen. Nuuksio Classic menee kyllä ehdottomasti jatkoon ja lähes varmasti olen ensi vuonna viivalla. Todella mukava ja hyvin organisoitu tapahtuma sekä reitti ja maasto olivat todella mahtavat. Reitti oli todella monipuolinen ja piti sisällään oikeastaan kaiken jota polkujuoksulta haen.

Kiitokset Nuuksio Classicin järjestäjille, Salomon Suomen porukalle ja tietysti vaimolle synttäriyllätyksestä, ehkä ensi vuonna ollaan molemmat lähtöviivalla.

Kesän Hetta-Pallas juoksun raportin löydät täältä.

Voit seurata aktiivista arkeani myös instagramissa, löydät minut täältä.