Jänistelyä Paavo Nurmi Marathonilla

Mahtavaa juoksujuhlaa saatiin viettää Paavo Nurmi Marathonilla, kun yhteensä yli 4500 juoksijaa osallistui tapahtumaan. Näistä minimarathonille osallistui huikeat 1000 eri ikäistä junioria.

Me juostiin molemmat jäniksinä, Jarkko puolimaratonilla 1:50 loppuaikaa ja minä 1:10 loppuaikaa kympillä. Mitään pitkää selostusta itse juoksusta emme lähde nyt tekemään, mutta haluamme tuoda esille sen fiiliksen, jonka jänistely antaa.

Toki olimme jo muutenkin mukana ennakkojärjestelyissä jonkin verran, kun kasasimme juoksukoulusta jäniksiä mukaan, iso kiitos heille ja muillekin jäniksille. Vielä kisa-aamuna kävimme noutamassa jänisten ilmapallot paikallisesta leluliikkeestä. Onneksi saimme mukaan yhden lisäjäniksen, sillä reilun 30 suuren heliumilla täytetyn ilmapallon siirtäminen tuulisessa säässä olisi kahdestaan ollut hieman haastavaa.
Pitkin Turun katuja kuljetettiin näitä palloryppäitä ja saatiin monelta pikkulapselta kaihoisia katseita. Onneksi päästiin hieman tuota huonoa omatuntoa helpottamaan, kun saatiin ojentaa maaliin tuodut pallot kannustusjoukoissa olleille lapsille.

Pallot saapuvat kisapaikalle

Oli kiva olla jäniksinä ja molemmat päästiin auttamaan omia ryhmiämme pääsemään tavoitteeseen. Antoisinta on se, että näkee juoksijoiden onnistumiset ja ilmeisesti onnistuttiinkin siinä ihan hyvin, kun molemmat saatiin kiitosta juoksijoilta maaliin tulon jälkeen. Kiiteltiin tasaisesta vauhdista ja mittarikin näyttää samaa, molemmilla näyttää, että jokainen kilometri on juostu 15 sekunnin sisään.

Nähtiin myös paljon vanhoja tuttuja, saatiin uusia tuttavuuksia ja myös monia sometuttuja tavattiin ensimmäistä kertaa livenä.

Olitko sinäkin juoksemassa ja mitä fiiliksiä sinulle jäi?
Linkkaa mielellään alle myös omien postausten linkkejä!