Ylläs kesällä ja Ylläksen polkujuoksukohteet

Ylläs kesällä, Ylläs luo monia mahdollisuuksia liikkumiselle myös kesällä. Meille Ylläs valikoitui kesän lomakohteeksi, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan piti osallistua Nuts YlläsPallas -polkujuoksutapahtumaan. Tämä kuitenkin peruttiin, mutta lomaa emme halunneet perua. Mökki oli varattu jo viime vuoden puolella, joten päätimme lähteä reissuun joka tapauksessa ja nauttia Ylläksen kesästä. Viimeksi Ylläksellä lomaillessamme olimme varanneet mökin Ylläsjärven puolelta ja tällä kertaa halusimme olla lähempänä ”kaikkea” ja mökki varattiin Äkäslompolon puolelta, josta lähti juoksupolkuja lähes joka suuntaan.

Ylläksen huiputus
Ylläksen huipulla

Ylläs kesällä ja polkujuoksureitit:

Pirunkuru ja Hillapolku

Ylläkselle saavuimme aamupäivällä ja jo iltapäivästä lähdimme innoissamme juoksemaan aiemmasta tuttuja polkuja. Kolme vuotta sitten juoksimme ensimmäistä kertaa pohjoisen poluilla juuri Ylläksellä ja samoja polkuja valikoitui tämän päivän reissulle. Ja tietysti heti alussa halusimme ottaa pahimmat pois eli kohti Pirunkurua.

Mökkimme sijaitsi todella hyvällä paikalla, sillä pääsimme suoraan mökin pihalta lähtemään parin sadan metrin siirtymällä poluille. Polkureitti lähtee Kesänkijärven parkkipaikan vierestä metsään, josta se kulkee järven reunaa pitkin kohti Pirunkurua. Tämä alkupätkä on erittäin helppokulkuista, mutta jo pian nousun alettua se muuttuu juurakkoisemmaksi ennen itse rakkakivikon alkua. Itse Pirunkuru irtokivineen on jo haastavampaa maastoa. Kesängille noustua pääseekin lähes heti jo taas laskemaan alamäkeen ja kohti Äkäslompolon metsiä. Pirunkurun ja Äkäslompolon metsien sekä pitkosten jälkeen päätimme vielä jatkaa matkaa ja kiersimme takaisin Kesänkijärven rantaan. Kuljimme samaa reittiä kuin ensimmäisellä lenkillä, mutta sen sijaan, että olisimme nousseet ylös Pirunkurun suuntaan lähdimmekin vastakkaiseen suuntaan kohti Kesänkijärven kierrosta, joka taisi oikealta nimeltään olla Hillapolku. Reitti oli huomattavasti helppokulkuisempaa ja tuli siellä reitillä vastaan tuttujakin. Nämä lenkit voi tehdä myös kahtena erillisenä lenkkinä, jolloin Hillapolulle kertyy matkaa noin 6 km.

Tälle reitille tuli matkaa yhteensä 17,5 km ja nousumetrejä 358 metriä josta suurin osa kerääntyi jo Pirunkurun noususta. Meidän reittijäljen voit käydä hakemassa tämän linkin takaa https://www.strava.com/activities/3732350018

Kukastunturin lenkki

Kukastunturin nimeen olimme törmänneet useassa paikassa ennen reissua, kun mietimme juoksureittejä. Se mainittiin monessa paikassa yhdeksi kauneimmista kohdista. Myös Kukastunturin lenkille päästiin lähtemään suoraan mökin pihalta juosten. Reittijälkeä emme olleet ladanneet kelloihin valmiiksi, sillä oletimme, että reitit on hyvin merkitty. Tämä kostautui jo alkumatkasta, kun emme luottaneet siihen, että pyöräilyreitti olisi sama reitti jota meidän tulisi kulkea. Lähdimme risteyskohdassa oikealle, kun reitti olisi kulkenut suoraan. Etenimme pari-kolme kilometriä Lainiotunturin ja Kesänkitunturin välistä laaksoa, josta olisi kyllä päässyt opasteiden mukaan Leville saakka. Lopulta reitti alkoi näyttää niin väärältä ja oma sisäinen navigaattorikin alkoi epäillä suuntaa ja kaivoimme esille puhelimen ja tarkistimme sijainnin. Väärä suunta ja ei kuin takaisin samaa polkua. Pääsimme takaisin risteyskohtaan ja lähdimme kulkemaan reittiä vastapäivään. Reitti oli maastoltaan helppokulkuista ja muutamia pyöräilijöitäkin tuli vastaan.

Yllätyimme positiivisesti, kun vastaan tuli kyltti, joka kertoi, että vähän matkan päässä olisi Kukasmajan kahvila. Meilläkin olisi tauon paikka, joten päätimme pysähtyä kahville ja munkille. Kukasmaja oli ihana pieni kahvila, jossa oli sisällä myös kesälämpimällä pieni avotuli pitämään hyttysiä aisoissa. Paikan omistaja kysyi olimmeko tulleet pyöräillen paikalle ja hämmästyi, kun kuuli, että olimme tulleet juosten sinne. Kukasmajalta lähdimme kiipeämään ylös tunturille ja kyllähän sitä nousua taas tuli. Laelle päästyämme emme enää ihmetelleet miksi paikka on niin kehuttu, kyllähän ne maisemat sen kiipeämisen arvoiset ovat. Ja löytyi laelta aurinkotuolitkin jos olisi halunnut istua hetkeksi.

Kukastunturilta lähdettiin laskeutuman kohti Äkäslompoloa ja alamäki oli helppolkulkuista ja juostavaa. Tosin siinä sai huomata, että meillä etelässä ei ole tarpeeksi pitkiä alamäkiä jotta voisi treenata alamäkijuoksua. Meinasi jalat vetää hapoille ennen kuin olimme päässeet alas asti. Tämä on siis yksi osa-alue jota pitää treenata lisää. Tälle Kukastunturin lenkille tuli meillä matkaa vähän yli 23 km tuon pummin vuoksi. Tosin me emme lähteneet matkaan Äkäslompolon ”keskustasta” joka on merkitty reitin viralliseksi lähtöpaikaksi vaan mökin pihalta. Eli jos lataatte meidän reittimme niin ottakaa huomioon lähtöpaikka ja tuo muutaman kilometrin lisälenkki. Nousumetrejä tälle lenkille kertyi 415 metriä ja lenkin voit käydä katsomassa tästä https://www.strava.com/activities/3736102836

Ylläs 37 km ”kisareitti”

Lauantain piti olla meille se päivä, jolloin juostaisi Hetasta Pallakselle kisanumero rinnassa, mutta se siirtyi ensi vuoteen. Päätimme joka tapauksessa lähteä juoksemaan tapahtumahengessä ja valitsimme reitiksi lähes koko 37 km matkan kisareitin. Muokkasimme sitä sen verran, että lähtöpaikkana oli Äkäslompolon sijaan Ylläsjärven puolen parkkipaikka, josta reitti lähti 3 vuotta sitten. Tämä siitä syystä, että saimme nyt huoltopisteen mökille. Auto jäi parkkiin Ylläsjärven puolelle ja olimme juuri päässeet paikan päälle, kun näimme, että tuttu juoksija oli tulossa erikoisjärjestelyin järjestetyn 160km matkan huoltoon. Päätimme jäädä kannustamaan ja vaihtamaan muutaman sanan. Päästimme hänet jatkamaan matkaa ennen kuin lähdimme kipuamaan ylös pitkin Yllästunturin rinnettä, ettei häiritä kisasuoritusta.

Tämä 37 km kisareitti on eri reitti kuin se jota me juostiin kolme vuotta sitten, mutta tuttuja polkuja oli myös mukana. Ylläksen päälle noustuamme lähdettiin tuttua alamäkeä, Kellokkaan luontokeskuksen ohi kohti Varkaankurun puroja. Varkaankurulta Kesänkijärven rantaa pitkin ja Pirunkurua ylös. Tämän jälkeen samaa reittiä kuin ensimmäisenä iltana alas kohti Äkäslompoloa ja mökkiä. Tämä alamäki on huomattavasti teknisempää kuin tuo Kukastunturin lasku ja välillä sai mennä kieli keskellä suuta, että sai jalat asetettua sopivaan kohtaan. Tässä se alamäkijuoksun puute korostui vielä paremmin.

Mökillä meitä odotti edellisiltana valmiiksi tehty pizza ja samalla täytettiin nesteitä pulloihin. Oma huoltopiste toimi myös ihan hyvin 🙂 Olimme päättäneet jättää reitiltä väliin Äkäslompolon kaupan, joka virallisella reitillä toimii lähtö- ja maalipaikkana ja suuntasimme mökiltä suoraan poluille. Nyt meillä oli reitti tallennettuna kelloon ja löysimme polun helposti. Tämä pätkä reitistä, joka kisassa on siis alkumatkaa olikin yllättävän mäkistä. Se nousee alhaalta Äkäslompolosta kohti Yllästä pitkin latupohjaa ennen kuin lähtee jälleen laskemaan alas kohti Tunturijärveä. Tuo meidän loppumatka oli koko matkan osalta helppokulkuista latupohjaa jos ei oteta huomioon korkeuseroja. Oikea kisareitti on siis alkumatkan osalta helppokulkuista mutta mäkistä Ylläkselle saakka. Ylläksen päälle noustaan pitkin kivistä rinnettä, sieltä kisareitti laskee alas Varkaankurun ja Kesänkijärven kautta, nousee Pirunkurua ylös ennen laskua alas kohti Äkäslompolon kauppaa. Tämän reitin data ja jälki saatavissa täältä

Ylläs ja polkujuoksu
Ei paljon parempia maisemia ole polkujuoksuun

Ylläs kesällä yhteenveto

Ylläs kesällä ei siis pettänyt meitä vaan tarjosi huikeita maisemia ja mahtavia reittejä. Kelikin osui meillä kohdilleen vaikkakaan täysin sateelta ei säästytty. Itikoita oli kohtalaisen paljon, mutta siihen oltiin varauduttu ja ei ne juostessa niin haitannut vaan rauhassa sai olla, ainoastaan kun piti taukoa niistä oli enempi haittaa. Ylläs kesällä ja Ylläksen polkujuoksureitit saavat meiltä vahvan suosituksen, seuraavassa osassa sitten käydään läpi ja perataan lähialueen muita paikkoja joissa olimme. Sitä ennen voit lukea Nuuksion polkujuoksureiteistä täältä

Share this post:

Write a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *