Poluilla kahdella renkaalla – maastopyöräily heräsi henkiin

Poluilla olen tottunut kulkemaan jalkaisin, juosten. Viime kesän lopulla innostuin kuitenkin testaamaan maastopyöräilyä ja löysin itselleni uuden lajin, jota harrastaa. Innostuin ja ostin itselleni maastopyörän cyclocrossin rinnalle.

Vaikka tykkäänkin pyöräillä metsässä ja syksyn aikana opin miten tullaan alas pienemmistä dropeista, miten ylitetään matalia puunrunkoja ja miten maastoa kannattaa lukea, olen edelleen arka. Pyörä oli koko talven ajan teloilla ja vasta noin kuukausi sitten uskaltauduin uudestaan poluille, koska tiesin, että siellä on märkää ja liukasta talven jäljiltä. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto on tähän ikään mennessä ehtinyt kehittyä.

Viikonloppuna lähdettiin jälleen Jarkon kanssa pyörillä liikkeelle ja suuntana Turun lentokentän ympäristön polut, enemmän Pomponrahkan puolella. Me asutaan sen verran hyvässä paikassa, että kohteeseen päästiin parin pyörätiesiirtymän kautta lähestulkoon kokonaan polkuja pitkin. Vanhoja tuttuja juoksupolkuja kaikki, joten melkein oli muistissa mitä tuleman pitää. Parissa kohtaa hyppäsin pyörän selästä alas ja talutin, koska uskallus ei vielä riittänyt. On siis vielä mahdollista kehittyä tässäkin lajissa.

Meillä reitti kulki kotoa pyörätietä pitkin alkumatkasta vaikka metsääkin pitkin olisi päässyt. Tosin ajallisesti säästimme varmasti puoli tuntia. Haunisten altaiden polut on tuttuja ja siellä kiersimme helpomman kautta eli jätettiin takalenkki menemättä. Siitä päästiin kätevästi maantietä pitkin Pomponrahkan parkkipaikalle ja poluille.

Hieman jännitin tulevaa, koska tiesin, että alkumatkasta on pitkoksia jonkin verran, mutta nämä ovat onneksi sitä leveämpää sorttia. Osa tietysti hieman irrallaan ja murtuneita, mutta hyvin selvittiin. Suopätkällä meni osittain kävelyksi, mutta muuten matka sujui mukavasti.

Pohja tuolla reitillä on erittäin vaihtelevaa, mutta helpohkoa ajaa. Lähempänä lentokenttää osittain jopa leveää hiekkapohjaista polkua. Matkaa meille taittui tuolla reissulla noin 25 km ja aikaa saatiin kulumaan vähän alle 3 tuntia. Vauhti on edelleen maltillista ja suurin osa matkasta menee opetteluun, mutta kyllä tämä tästä alkaa taas sujua. Tosin vielä tällä hetkellä voin sanoa, että edelleen liikun poluilla mieluiten juosten.

Täällä kerroin viime syksynä ensimmäisiä fiiliksiä maastopyöräilystä. Ja siihen juttuun lisäyksenä, että Ylläksellä mennään pyöräilemään, kuten tuolloin haaveilin.