Paavo Nurmi Marathon 2020 – ennätystä metsästämässä

Paavo Nurmi Marathon 2020 jää varmasti kaikille mieliin erikoisen kevään ja kesän jälkeen. Tapahtuma pystyttiin järjestämään erikoisjärjestelyin ja keväältä siirtynyt Aurajoen Yöjuoksu yhdistettiin samaan tapahtumaan. Itse en ollut ensin ajatellut osallistua tapahtumaan tänä vuonna, mutta viime hetkellä viikko ennen h-hetkeä laitettiin ilmoittautumiset sisään. Jostain sain päähäni hullun idean lähteä tavoittelemaan 10km matkalla uutta ennätystä ja pyysin Jarkon mukaan jänikseksi itselleni.

Paavo Nurmi Marathon tapahtuman järjestämisessä oli tänä vuonna myös tapahtumaorganisaatiolla varmasti useaan otteesen edessä tilanne, kun joutuivat uudestaan miettimään voidaanko järjestää, miten voidaan järjestää ja miten saada tapahtumasta osanottajille mahdollisimman turvallinen ja silti unohtumaton osanotto. Mielestäni tämä 5km ja 10km matkojen siirtäminen perjantaille ja pidempien matkojen pitäminen lauantaissa toimi hyvin. Vielä, kun perjantain startit olivat illalla 20:15 ja 21:15 oli mukava lähteä kisapaikalle loppukesän illan hämärtyessä. Sää on aina yksi puheenaihe juoksutapahtumissa ja perjantai-illan +20 astetta oli juuri sopiva, joskin ilman kosteusprosentti oli huima ja hiki valui jo ensimmäisen parin kilometrin jälkeen. Turvallisuus oli huomioitu hyvin, lähdössä muistuteltiin turvaväleistä ja koska tällä kertaa ajanotto toimi nettoajasta eikä bruttoajasta ei kenelläkään ollut kiire tungeksia ensimmäisten joukossa lähtöviivan yli. Maaliin tultaessa saatiin ensin käsiin käsidesit, kasvoille suojamaskit ja sen jälkeen eväspussin johon kaikki on ennalta pakattu. Suuri peukku järjestelyistä!

Paavo Nurmi Marathon ja ennätyksen metsästys

Ennätyksen metsästys tuli tällä kertaa hetken mielijohteesta mieleen viikko ennen tapahtumaa. Olen viimeksi juossut 10km matkan 3 vuotta sitten Ruissalojuoksuissa ja tuolloin ajaksi jäi 52:56. Viime aikoina olen omissa treeneissä pääasiassa tähdännyt pidemmille matkoille eikä 10km matkaa varten ole tehty oikeastaan ollenkaan täsmätreeniä. Kesällä on tosin tullut juostua radalla kovempia vetoja, mutta nekin maratoniin valmistavalla vauhdilla.

Puhuin Jarkon ympäri lähteä pitämään vauhtia ja tavoitteena alittaa 50 minuuttia. Tiesin, että kymppi on matkoista kauhein, koska siinä mennään äärirajoilla koko matkan ajan ja loppumatka tulee olemaan raastoa. Päätettiin lähteä tasaista vauhtia, alussa hieman tavoitevauhdin päälle ja pikkuhiljaa kiristäen ja loppua kohti vielä alle tavoitevauhdin. Pieni virhearviointi tuli lähdössä, jäimme hieman liian taakse ja jouduimme pujottelemaan jonkin verran, jotta päästiin juoksemaan tasaisesti ja siinä kului aikaa enemmän kuin oli suunniteltu. Lopulta päästiin juoksemaan tasaista vauhtia ja askel rullasi mukavasti. Reitti kiersi Turun kaupunginteatteein edestä Aurasillan yli ja kaarsi kohti satamaan pitkin jokirantaa, Forum Marinumilta käännyttiin takaisin kohti keskustaa pitkin Linnakatua, Myllysiltaa yli ja tiukka kaarros sillan alle kohti teatteria ja uutta kierrosta.

Loppumatkan raastoa

7 kilometrin kohdalla tuli ensimmäisen kerran fiilis, että nyt mennään rajoilla. Viikkoa aiemmin poluilla pyöräytin nilkan ympäri ja sääripuolen lihas meinasi krampata nyt juoksussa. Onneksi sain sen rentoutettua ja pystyin jatkamaan tasaista vauhtia. Pieni loiva ylämäki Forum Marinumilta Linnakatua kohti keskustaa nosti hieman sykkeitä, en tosin tiennyt miten paljon, koska Jarkko oli antanut tiukan ohjeen olla katsomatta kelloa matkan aikana ja noudatin käskyä. Kuitenkin tuossa kohtaa meinasin sanoa Jarkolle, että kiristä vähän vauhtia, mutta olin hiljaa. Mäen jälkeen tuli pieni loiva alamäki ja Jarkko sanoi kiristävänsä ja käski nyt puristaa eteenpäin ja sanoi, että nyt alkaa se lopun raastovaihe eikä saa luovuttaa.

Kaksi kilometriä oli jäljellä. Askel rullasi hyvin, joskin hengitys alkoi tuntua raskaalta, astma ja lämmin kostea keli ei ole parhaat yhdistelmät. Keskityin hengittämiseen ja juoksuun, ajattelin mielessäni loppumatkaa, sen käännöksiä ja loppukiriä. Päätin etten luovuta. Päästiin viimeiseen tiukkaan kääntöpaikkaan ja lähdettiin viimeistä suoraan Myllysillalta kohti teatteria, nyt on pakko kiristää vauhtia muuten ei päästä tavoitteeseen. Alkumatkasta oli jouduttu niin paljon sukkuloimaan ja hidastelemaan, että tuli kiire. Noustiin jokirannasta Itäiselle Rantakadulle ja viimeinen suora edessä, Jarkko kertoi, että puolitoista minuuttia aikaa nyt. Lähdin kirimään kaiken mitä jaloista lähti, hengitys vinkui ja oli pakko pusertaa eteenpäin.

Maalissa! Ja loppuaika jäi alle 50 minuutin! Viimeiset kaksi kilometriä tultiin 4:20-4:35 min/km vauhtia ja loppukirissä viimeiset 100 metriä taisi mennä alle 4 min/km. Virallinen loppuaika oli 49:54 joka on 3 minuuttia nopeammin kuin 3 vuotta sitten. Tosin reittikin oli silloin eri, joten ei ihan vertailukelpoinen. Maaliin päästyä vedin happea ehkä muutaman sekunnin, lähdin kävelemään eteenpäin kohti eväspakettia, koska nyt tarvitsi jotain juotavaa. Jo muutaman minuutin kuluttua hengitys kulki ihan normaalisti ja vasta siinä tajusin, että mä tein sen mitä vielä iltapäivästä epäilin ettei välttämättä tällä valmistautumisella onnistu. Tai sanotaanko valmistautumatta.

Kisapäivän jälkeen

Nyt kisan jälkeisenä aamuna mietin taas, että kyllä sitä lievää hulluutta pitää olla, kun vapaaehtoisesti lähtee tuollaiseen rääkkiin. Mutta siksi juoksenkin, saan haastaa itseni kerta toisensa jälkeen joko kovempiin tai pidempiin suorituksiin. Olen ehkä enemmän pitkänmatkan juoksija kuin lyhyiden matkojen, mutta välillä on hyvä astua pois mukavuusalueelta. Ja onhan se mahtavaa huomata miten sitä kehittyy vielä tässäkin iässä. En olisi silloin 6 vuotta sitten 40-vuotiaana uskonut, kun aloitin juoksuharrastuksen, että jonain päivänä juoksen ultramatkoja tai 10km alle 50 minuutin. Onneksi on hyvä henkilökohtainen tsemppari kotona, joka kannustaa ja on tukena.