Nuts Ylläs Pallas ja paluu vuoteen 2017
Nuts Ylläs Pallas ja reilut 30km oli 2017 yksi meidän ensimmäisiä polkujuoksukilpailuja koskaan, varmasti ensimmäinen yli 30km pituinen kisa poluilla sekä reitti jossa oli oikeasti jo nousua. Muutenkin aika heikolla polkujuoksukokemuksella muutama vuosi takaperin tuolle Nuts Ylläs Pallas -kisaan lähdimme. Tänä vuonna piti mennä testaamaan kuntoa tuntureille 58km matkalle hieman kokeneempana polkujuoksijana, mutta toisin kävi.
Nyt kun ollaan täällä Ylläksen tuntureilla tehty omatoimisia polkujuoksulenkkejä onkin ollut samalla hyvä hetki mennä ajassa taaksepäin ja muistella millainen se ensimmäinen ”oikea” polkujuoksukilpailu oikein olikaan ja mitä kaikkea ollaan opittu tässä vuosien saatossa. Jos haluat lukea Tanjan kisaraportin kokonaisuudessa vuodelta 2017 sen voit lukea täältä. Muutoin alla voit lukea tästä vain Nuts Ylläs Pallas vanhan kisaraportin koosteen alta.
Nuts Ylläs Pallas polkujuoksua tuntureilla
Kuten yleensä tunturissa voi sää muuttua hetkessä, näin myös tällä kertaa. Lähtölaukaus piti kuulua klo 16, mutta 5 minuuttia ennen lähtöä pyyhkäisi lähtöalueen ja Ylläksen huipun yli ukkosmyrsky, joka laittoi lähtöalueen uuteen järjestykseen. Lähtöä siirrettiin 20 minuuttia ja lopulta päästiin lähtemään pienessä tihkusateessa.
Yhteensä nousua tuli lähdössä reilun 3 kilsan pätkä, korkeutta reilu 400 metriä. Sumu oli paikoitellen niin paksu, ettei nähnyt kovinkaan kauas eteenpäin. Juuri kun luulit päässeesi huipulle oli kulman takana taas uusi nousu.
Onneksi ylämäen jälkeen tulee aina myös alamäki, ainakin yleensä. Ylläksen huipulta lähdettiin hölköttelemään pikkuhiljaa alamäkeen kohti Varkaankurua, siitä kaartaen Luontokeskus Kellokkaan suuntaan. Alamäessä oli pakko välillä hiljentää vauhtia, koska jalat oli vielä hapoilla ylämäen tunkkauksen jäljiltä.
Kellokkaan pihalla oli ensimmäinen huoltopiste, josta nappasin vähän banaania ja sipsiä kourallisen, söin ne ja lähdin jatkamaan. Tässä vaiheessa mentiin miehen kanssa samaa vauhtia edelleen. Oltiin sovittu kyllä aiemmin, että mennään molemmat omaa tahtia, mutta onneksi mies oli mukana ja käski välillä hidastaa vauhtia. En edelleenkään ole oppinut ottamaan alussa tarpeeksi iisisti, vaan vauhti kasvaa kun virtaa kerran on. Pitäisi jättää sitä energiaa myös loppumatkaa varten joskus…
lähdettiin kapuamaan ylös pitkin Pirunkurua. Alkumatkasta päästiin nousemaan pehmeää polkua pitkin, mutta ehkä noin puolivälissä nousua alusta muuttui täysin. Edessä oli kivilohkareita, joiden päällä piti taiteilla, kiivetä ylöspäin ja samalla tasapainoilla. Välillä mentiin melkein nelivetoa ja tuossa vaiheessa lämpötila alkoi jo aiemman sateen jäljiltä kohota, mutta ilman kosteusprosentti oli todella korkea
Juuri ennen huoltopistettä oli kivan kosteaa suota, johon upposin välillä nilkkoja myöden. Vesi oli kylmää ja ainakin varpaiden verenkierto heräsi ? Nopeasti se kylmyys myös hävisi kun jatkoi matkaa juosten.
Maali lähestyy
Pahimmat ylämäet kävelin, kuten teki moni muukin. Yhden naisen kanssa keskustelin hetken ja tokaisin, että ei taida enää Kellostapulin jälkeen tulla pahemmin nousuja. Sain kuulla luulleeni väärin. Kellostapulilta on vielä nousuja ja vasta viimeinen kilometri on laskua…
Lopulta, kun matkaa oli jäljellä puolitoista kilometriä näin pelkkää alamäkeä. Alkuun jarruttelin vähän, kun ajattelin etteivät jalat jaksa kantaa alamäessä, mutta sitten lisäsin vauhtia. Olin helpottunut, väsynyt, onnellinen, ihan kaikkea. Myös kiukkuinen itselleni siitä, että olin alkumatkasta mennyt liian lujaa, kun olisi pitänyt vielä säästellä voimia loppua varten.
Vähän kivisemmässä kohdassa pysähdyin, lähetin viestin miehelle, joka odotti maalialueella ja kerroin, että matkaa on jäljellä vain 700 metriä.
Maalissa oli sekavat fiilikset. Olin pettynyt siihen, että jouduin kävelemään niin paljon ja etten ollut alkumatkasta ottanut tarpeeksi iisisti. Silti olin äärimmäisen iloinen siitä, että mä selätin Ylläksen huipun, Pirunkurun kivikot ja kaikki muut mäen nyppylät joita sillä matkalla eteen tuli.
Toivottavasti pian saadaan taas kirjoittaa kisarapsoja uusista polkujuoksukisoista, nyt mentiin vanhoja fiilistelemällä. Jos innostuit polkujuoksusta niin katso ihmeessä video jossa kerromme miten pääset alkuun polkujuoksussa ja innostuit tuntureista niin täältä lisää YPH -tapahtumasta.