Progressiivinen juoksutreeni

Menneellä viikolla juostiin jälleen muutama erilainen lenkki. Alkuviikosta tein oman lyhyen vauhtikestävyyslenkin, keskiviikkona ohjattiin juoksukoulun ryhmää räntäsateessa, perjantaina vuorossa oli ultrajuoksukoulun kevyt 3 tunnin treeni, josta sai hyvän pk-treenin ja sunnuntaina juoksin oman progressiivisen treenin. Jälleen ollaan saatu nähdä yhden viikon aikana kaikki vuodenajat. On ollut lähes kevään lämpöä ja auringonpaistetta, räntäsadetta, joka muuttui lumeksi pienen hetken ajaksi ja vesisadettakin saatiin kokea loppuviikosta.

Ei paljon ole talvista maisemaa ollut

Vaikka olin nukkunut noin 9 tunnin yöunet lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuntui silti hieman nihkeältä lähteä juoksemaan. Viikkokilometrit oli kuitenkin vajaat ja ei auttanut kuin vetää tossut jalkaan ja lähteä matkaan. Tässä päästiin hyvin siihen mistä kirjoitin aiemmin viikolla, nimittäin se motivaatio. Vaikka nyt ei ollutkaan kyse motivaation puutteesta vaan ehkä enemmänkin laiskuudesta niin ei tarvinnut kauankaan miettiä miksi pitäisi lähteä niin jo mielikin muuttui. Siirsin ajatukset kevään Karhunkierrokselle, kesän Hetta-Pallas välille ja lokakuun Chicagoon niin johan taas mieli muuttui 🙂

Meiltä kun kotoa lähtee juoksemaan niin alkuun tulee muutaman sadan metrin pätkä loivaa alamäkeä jossa aina vauhti kiihtyy sopivasti. Tämän jälkeen tulee pidempi suora, jossa tänään onneksi oli myötätuuli. Kiersin yhtä tuttua reittiä, jonka juoksen silloin, kun en sen enempää suunnittele reittiä.
Alkumatkasta vauhti pysyi 5:30 ja 6:00 minuutin kilometrivauhdissa, puolivälin jäiset kohdat ja vastatuuli hieman asetti lisämausteita lenkkiin, mutta vauhdin yritin pitää sopivana. Liikennevaloissa pysähdykset nostivat kilometrin keskivauhtia hieman, mutta en halunnut olle liian pilkuntarkka tällä kertaa.

6 kilometrin jälkeen lähdin hiljalleen kiristämään vauhtia ja sainkin jokaisella kilsalla hieman nipistettyä edellisen keskivauhdista. Vauhdit tippuivat hiljalleen 5:47 min/km:sta viimeisen täyden kilometrin 5:16 min/km:n vauhtiin.
Sopivan progressiivinen tähän kohtaan.

Tuo lenkki on siitä hauska, että joskus siitä saa täyden kympin ja joskus se jää hieman alle kympin riippuen siitä mistä GPS nappaa signaalin. Tänään kello näytti hieman alle kymppiä ja olisin sen saanut täyteen jos olisin tehnyt pienen ylimääräisen lenkin kodin lähellä, mutta tuo hieman vajaa sai riittää.

Olin lopulta erittäin tyytyväinen tuohon lenkkiin vaikka alkumatkasta tuntuikin hieman raskaalta ja vastatuuli toi siihen oman haasteensa. Kyseessä ei siis ollut tavallinen vastatuuli vaan kunnon puuskia paikoitellen. Onneksi ne olivat vain satunnaisissa kohdissa eikä kuitenkaan puolet lenkistä ollut vastatuuleen. Tosin vastatuulessa voidaan joutua juoksemaan Chicagossakin… 😀
Kotiin päästyäni sanoin Jarkolle, että onpa taas hyvä fiilis kunnon treenin jälkeen.

Omissa treeneissäni olen nyt pitkään päästänyt itseni harrastamaan ns mukavuusalueella juoksemista ja nyt kevään aikana on tarkoitus taas ottaa ohjelmaan kovia vetoja, jotta vauhtikestävyys kasvaa myös.

IG
Facebook

Share this post: