Mistä saan treenimotivaatiota?

Treenimotivaatio voi usein olla kadoksissa, mutta onneksi on keinoja miten saada se takaisin.
Koska olemme kaikki yksilöitä ja erilaisia, on meillä varmaan kaikilla omat keinomme treenimotivaation palauttamiseen.

Olen joskus aiemmin kertonut, että omalta osaltani toimii hyvin uudet treenivaatteet. Ehkä hieman materialistista, mutta toimii. Ja kyllähän hyvin istuvat treenivaatteet on mukavammat kuin roikkuvat verkkarit, ainakin mun mielestä.

Samoin uutta motivaatiota treeniin saan uusista treeniohjelmista. Salilla ohjelmaa tulee vaihdettua muutaman kerran vuodessa. Ja se on hyvä muutenkin vaihtaa kuin vain motivaation takia, koska jos tekee liian kauan samoja liikeratoja ja sarjoja on vaarana, että lihakset laiskistuvat. Niillä on hyvä muisti ja voisi melkein sanoa, että ne tylsistyvät jos joutuvat tekemään samanlaista treeniä koko ajan.

Mistä muusta sitten saan motivaatiota? 

Viime aikoina, ehkä viimeisen vuoden ajan olen alkanut ahmimaan liikunta-aiheista kirjallisuutta. Olen aina tykännyt lukea ja nyt kun liikunta on tullut meidän elämään jäädäkseen, haluan koko ajan saada lisää tietoa siitä.

Kolme viimeksi itse ostamaani kirjaa

Kirjoja löytyy moneen eri lähtöön; on salitreeniä koskevaa kirjallisuutta, on juoksua ja kehonhuoltoa koskevia kirjoja. Viime keväänä jopa ostin yhden triathlontreeniä koskevan kirjan, kun suunnitelmana oli läpäistä triathlonin sprintti vuoden-kahden sisällä. Tuo haave on tällä hetkellä jossain tulevaisuudessa, sillä uintitekniikka vaatii paljon hiomista ja loppukesästä käymäni tekniikkakurssin opit melkein kadonneet. Ei siksi, etten haluaisi treenata, vaan siksi, että jo kesällä vaivannut olkapäävamma vaivaa edelleen. Ennen kuin olkapää on kunnossa en saa treenata vapaauintia. En kuitenkaan ole heittänyt sitä haavetta romukoppaan vaan se pysyy edelleen mun bucket listillä.
Uusimman kirjani sain lahjaksi syyskuun lopulla toiselta bloggarilta, Pikkuliten-blogia kirjoittavalta Poppikselta. Ihana ele häneltä tuoda minulle, lähes tuntemattomalle, tuo Kirsi Valastin #hyväjuoksu Juoksemisen ilo-kirja, kun satuin mainitsemaan Instassa, että on ollut harkinnassa hankkia se 🙂

Lahjaksi saatu toiselta bloggaajalta

Mahtava tarina taistelusta 
Lisää tietokirjallisuutta

Näiden tietokirjojen lisäksi olen kuluvan vuoden aikana lukenut pari kirjaa joissa triathlonisti ja juoksija kertovat miten ovat päässeet siihen missä tällä hetkellä ovat. Ensimmäinen, todella mukaansatempaava kirja oli triathlonin huipulla kilpailleen Chrissy Wellingtonin kirja (alla kuvassa). Sitä voin todella suositella kenelle tahansa, joka haluaa lukea taistelusta huipulle!
Tuon kirjan haluankin laittaa kiertoon, joten kirjoita kommentti, jos haluat sen itsellesi 🙂
Kirja on englanninkielinen.

Kirja, jonka tarina tempaa mukanaan
Humoristisempi opus juoksutreenistä kohti maratonia

Kaikkia kirjoja en ole ehtinyt vielä kokonaan koluamaan läpi, mutta niistä kaikista löytyy vaikka kuinka paljon uutta tietoa myös itselleni, lisäksi niistä saa uusia näkökulmia asioille ja mahtavia ahaa-elämyksiä. Eikä kirjahimoni vielä ole päättynyt. Selaan usein verkkokauppoja ja etsin uusia mielenkiintoisia opuksia. Itselleni kirjashoppailuun tuo laajemman skaalan se, että voin ostaa haluamani kirjat joko suomen-, ruotsin- tai englanninkielisinä, kaikki käy.

Motivaatiota myös muista

Uusien treenivarusteiden, -ohjelmien ja alan kirjallisuuden lisäksi on vielä yksi asia, joka saa mut iloiseksi ja kyllä, saan siitä myös puhtia omaan tekemiseeni.
Muiden onnistuminen. Kun juoksutreeneissä joku onnistuu, ylittää itsensä, osaan olla onnellinen toisen puolesta. Koska treenataan yhdessä on meillä Vauhtisammakkolaisilla tiivis porukka, joka treenaa yhdessä, käy samoissa juoksutapahtumissa ja puhuu samoista asioista.
Ennen juoksutapahtumia jutellaan tulevasta kisasta, tavoitteista ja jännityksestä. Usein nähdään ennen starttia ja vaihdetaan viimehetken kuulumiset ja toivotetaan toisillemme tsempit. Maaliin tulon jälkeen ollaan kiinnostuneita siitä miten kenelläkin meni ja iloitaan yhdessä onnistumisia ja myös eletään mukana jos kaikki ei ole mennyt putkeen.
Viime kesän Paavo Nurmi maratonilta muistan hyvin, miten vuorotellen kannustettiin toisiamme jaksamaan, kun askel alkoi painaa tai olo tuntui muuten tukalalta.

Joskus jopa unohdan oman treenin tärkeyden, kun haluan auttaa jotakuta, jonka askel painaa tai jolla on vaikeuksia hengityksen kanssa. Haluan olla tukena, koska myös minua on tuettu, kun on ollut vaikeita hetkiä treeneissä. Myös tällaisen treenin jälkeen, jolloin en välttämättä ole itse saanut treenistä kaikkea irti, mutta olen onnistunut tsemppaamaan jonkun toisen viemään treenin loppuun, koen onnistuneeni ja saan myös siitä energiaa ja motivaatiota.

Kaikista näistä yhdessä ja erikseen tulee todella hyvä fiilis, motivaatio kasvaa ja ajatus siitä, että voisin jopa työskennellä liikunnan parissa vahvistuu.
Mutta voisinko sittenkään? En ole enää parikymppinen, en omista unelmakroppaa enkä myöskään ole  se nopein juoksija tai voimakkain salimimmi. Tarviiko sitten olla? Voisiko kaltaiseni +40 vuotias peruskuntoilija olla kunto-ohjaaja, personal trainer tai ryhmäohjaaja? Minulla on vatsamakkarat, jenkkakahvat ja selluliittiä reisissä, mutta rakastan treenaamista ja voisin puhua siitä vaikka kuinka kauan. Sori työkaverit, itse kysytte välillä mun treeneistä 😀

Mitä mieltä te olette?

Muistakaa myös huutaa hep jos tuo kirja kiinnostaa 🙂
(Arvon vastaajien joukosta kirjan uuden omistajan)

Share this post:

4 Comments
  1. Anne

    Itse olen aloittanut juoksun ja yleensäkin säännöllisen liikunnan vasta kolmikymppisenä. Voisin kuvitella, että jos hankkisin vaikka PT:n, niin mieluummin palkkaisin henkilön, jolle ei ole itsestäänselvää olla porukan liikunnallisin, nopein tai voimakkain, vaan joka ymmärtäisi tällaisen taviskuntoilijan elämääkin. 🙂

  2. Tanja

    Kiva kuulla, että joku ajattelee samoin kuin itse olen joskus aikoinaan ajatellut, kun muutama vuosi sitten aloitin liikunnan 🙂 Toki paljon treenanneilla on ehkä kokemusta enemmän omalta osaltaan? Ei niin yksiselitteistä..
    Kiitos Anne kun kävit kommentoimassa 🙂

  3. Maijaliisa

    Hep! Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta 🙂 Oletko tosissasi ajatellut alan vaihtoa? Olen aivan varma, että olisit hyvä personal trainer tai liikunnanohjaaja. Itse nautin erityisesti siitä, että liikunta/juoksu on harrastus enkä missään tapauksessa halua siitä itselleni ammattia, ainakaan tässä iässä 😀 Toisaalta nautin omasta nykyisestä työstäni enkä ole edes ajatellut alan vaihtoa.

  4. Tanja

    Olenhan mä ihan tosissani sitä miettinyt, vielä en vain ole uskaltanut ottaa sitä askelta 😀 Toki koulutuksen voi käydä oman työn ohella ja myös ainakin alkuun voisi ottaa asiakkaita sen verran vähän, että voi pitää toisenkin työn. Sitten jos / kun saisi tarpeeksi asiakkaita tai muuten alan töitä niin voisi miettiä uudestaan.
    Laitan sulle viestiä tuosta kirjasta 😉

Comments are closed.