Juoksu puolison kanssa

Aina välillä meiltä kysellään miten pystytään juoksemaan yhdessä puolison kanssa? Jotenkin kovin outo kysymys koska miksi ei pystyisi? Lähinnä tuo kysymys on tarkoittanut kaiketi sitä, että kun ollaan niin kovin eri tasoiset juoksussa, mutta haittaako sekään yhdessä harrastamiseen?

Yhteisellä pitkällä lenkillä

Meidän mielestä ei haittaa. Olemme alusta asti yhdessä harrastaneet juoksua ja salillakin käymme yhdessä, välillä samoja ohjelmia ja välillä molemmat teemme omiamme, yhtäkaikki hyvää yhteistä tekemistä suhteelle kaikki nuo.

Takaisin tuohon juoksuun ja miksi juostaan kerran viikossa yhdessä. Syitä on lukuisia mutta lähdetään vaikka noista kuntoiluun liittyvistä alkuun. Toinen saa arkena juosta kovaa, sen minkä kintuista pääsee, mikäpä olisikaan mukavampaa vastapainoa tuolle kuin kunnon peruskuntoa kohottava lenkki poluilla? Siinä on yhteinen tähtäin molemmilla, kun viikolla suunnitellaan reittiä ja pohditaan minne mennään. Hyvät valmistelut ja tankkaukset mukaan ja yhdessä puoleksi päiväksi poluille juoksemaan, parhautta sekä kunnolle että parisuhteelle.

Poluilla

Tuossa kun viikot juoksee kovaa ja liki maksimia niin tekee hyvää sekä kunnolle että jaloille myöskin juosta kunnon palauttava lenkki vaimon vauhdin mukaan, tuolloin ei itsellä ainakaan pääse vauhdit karkaamaan liian koviksi vaan ne pysyvät siellä missä ne tuollaisella lenkillä pitääkin olla. Näin saa taas sitä peruskuntoa paremmaksi sekä kroppa tottuu pitkäkestoiseen lenkkiin. Ja voihan tuota tasoeroa tasoittaa lenkeillä monillakin eri tavoin, meillä se menee yleensä niin että itselläni on se painavampi reppu selässä 🙂

Ja onhan nuo pitkät yhteiset lenkit parasta parisuhde aikaa. Missäpä muualla kuin metsän siimeksessä olisi aikaa käydä viikon kuulumiset rauhassa läpi niin että olet oikeasti läsnä eikä ole häiriötekijöitä, taikka suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Suosittelen kaikkia kokeilemaan mitä tuo antaa suhteelle ja joskus kannattaa unohtaa se ajatusmaailma että mitä jos en näiden hitaiden lenkkien takia saavutakkaan sitä uutta ennätystä puolikkaalla, onko sillä merkitystä ? Vai olisiko kuitenkin tärkeämpää ja antoisampaa huomata puolisosta uusia puolia ja oppia tuntemaan hänet paremmin? Itse olen ainakin huomannut miten olen oppinut tuntemaan vaimoni paremmin, sekä lenkeillä että muutenkin.

Mitenkäs muilla, onko yhteiset lenkit uhka vai mahdollisuus?

Share this post:

2 Comments
  1. Nimetön

    Meillä juostaan aina yhdessä! Aloitin juoksemisen kolme vuotta sitten. Mies liittyi seuraani kaksi kuukautta myöhemmin, koska minulla oli lenkeilläni riesana vähän pelottava stalkkeri. (Asuimme silloin maassa, jossa yksin liikkeellä oleva (länsimainen) nainen herätti kamalan paljon huomiota.) Sitten siitä muodostui yhteinen harrastus, ja ihan kiva näin.
    Lauantaina juoksimme 10 kilsan kisan. Minä kaksi kuukautta kauemmin juosseena olin 20 sekuntia nopeampi. Onneksi näin päin. Olisi varmaan entinen yhteisharrastus, jos nokkimisjärjestys vaihtuisi.

    ps. Vahingossa löysin blogisi. Jään seuraamaan.

  2. Tanja

    Mekin aloitettiin yhdessä reilu 4 vuotta sitten, mutta mies on huomattavasti nopeampi. Ei haittaa oikeastaan, laitan sen ikäeron piikkiin ?
    Juoksutapahtumiinkin mennään yhdessä ja niistä on tullut kivoja lomareissuja samalla.
    Kiva kuulla, että jäät seuraamaan meidän menoa jatkossakin.
    Tsemppiä treeneihin ?

Comments are closed.