Polkujuoksua Karevan kierrolla

Nyt on uudet Salomonit testattu! Lauantaiaamuna pakattiin miehen kanssa itsemme autoon heti aamupalan jälkeen ja ajettiin läheisen aakkoshuoltamon pihaan. Auto parkkiin, Camelbak selkään ja tossua toisen eteen.
Mies on aiemmin käynyt fatbikella kiertämässä samoja polkuja, vaikkakin hieman pidemmällä  mittakaavalla. Hänelle reitti oli tuttu, mutta itselleni uusia maisemia.
Matkaan lähdettiin varovaisesti tunnustellen, sillä viimeksi tiistain treeneissä sain turvautua astmalääkkeen apuun. Jo alkumatkasta päätin, etten katso sykkeitä koko matkan aikana ja nopeuskin sai mennä piiloon näkyvistä. Riitti kun näki kulutetun ajan ja tarvotun matkan.
Ensimmäinen kohde juoksulenkillä oli Kullaanvuori, joka sijaitsee Raision ja Ruskon rajalla ja kohoaa korkealle ylle puiden latvojen. Kirkkaalla säällä sieltä voi tunnistaa joitakin Turun alueen nähtävyyksistä. Lauantaina vaan sattui olemaan pilvinen ja synkkä keli.
Itselläni alkoi Kullaanvuorelle noustessa pohkeet kramppaamaan ja pistettiin kävelyksi. Hapotti kunnolla. Onneksi hapotus hellitti ja uskalsin nousta ylös näkötorniinkin. Maisemat oli mahtavat, mutta tuulisella säällä torni huojui hieman epämukavasti.

Kullaanvuoren huippu

Huipulta näkee kauas

ja pääsee moneen eri suuntaan

Kalliolta lähtiessä oli mukavaa laskua jonkin matkaa ja jalat sai hieman levätä. On tuo poluilla ja maastossa juoksu aika paljon rankempaa kuin tasamaalla askeltaminen. Keskikehon hallinta paranee ja myös keskittyminen on oltava hallussa, ettei astu vahingossa juurakoiden päälle ja liukastu. Lauantaina myös kalliot oli märät ja liukkaat, mutta hyvin nuo uudet tossut pitivät, ei liukunut yhtään. Muutaman kerran ilmeisesti keskittyminen herpaantui, sillä vähän jäykempi vasen nilkkani nappasi lukkoon ja vihlaisi.

Salomon S-Lab Speed ja Gin Gins

Matkaa jatkettiin hetken aikaa Karevan kierron reittiä pitkin, mutta käännyttiin takaisin päin koska aika oli rajallinen. Ensi kerralla sitten koko lenkki 🙂
Pakko myöntää, että kyllä tuo polkujuoksu oli kaikin puolin niin mukavaa, että jatkoon menee! Maisemat vaihtuu, polut kiertelevät, ilma on raikas ja haasteita saa varmasti. Ja uskon, että tuosta polkujuoksusta saan myös apuja peruskunnon nostamiseen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kunto olisi huomattavasti heikompi kuin viime keväänä. Astmakohtauksia tulee helpommin, tai sitten vaan vedän itseni enemmän äärirajoille. No, oli miten oli, toivon parannusta tämän hetkiseen ja lauantaina ei ollut yhtään hankaluuksia hengityksen kanssa. Ehkä johtui siitä, että välillä pysähdeltiin ihailemaan maisemia.

Polkujuoksua

Uusista kengistä sen verran, että ensituntuma oli mahtava! Kenkä istui jalkaan kuin mulle tehty. Kanta upposi kuppiin ja pysyi siinä, jalka pysyi tukevasti paikallaan. Nauhojen pikakiinnitys toimi hyvin, vielä kun opin laittamaan nauhat niille tarkoitettuun ”pussiin” niin ne eivät ole vaarassa jäädä kiinni mihinkään. Ulkopohja piti hyvin märällä polulla ja myös kalliolla. Lätäköitä tuli kierrettyä kunnolla vanhasta tottumuksesta, mutta hieman upottikin joissain kohdin ja silti jalat pysyivät kuivina. Vesisateelta onneksi vältyttiin, sillä se alkoi juuri, kun pääsimme takaisin autolle.
Matkaa taittui reilu 8 kilometriä ja aikaa meni puolitoista tuntia kaikkine pysähdyksineen. Ainakin Kullaanvuoren päällä pidettiin noin 10 minuutin tauko.
Polkujuoksua voin kyllä suositella kenelle tahansa juoksua harrastavalle, eikä sitä tarvitse heti niitä uusia kenkiä hankkia, myös ihan perus Adidaksilla tai muilla vastaavilla pärjää hyvin.

Share this post: