Pallas-Yllästunturin kansallispuisto || Pallastunturi

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto levittäytyy laajalle alueelle, nyt käsittelemme Pallastunturia ja sen polkujuoksureittejä. Pallastunturin kohteet ovat sen verran lähellä Yllästä, että yhdistimme kesälomamme reissuun myös reittejä sieltä. Näitä Pallaksen reittejä on kehuttu polkujuoksupiireissä paljon, joten halusimme käydä itse katsomassa onko ne niin hyviä kuin luvataan. Pakko myöntää, että Pallas vei sydämen. Polut olivat hyvin juostavaa, maisemat mahtavia ja jotenkin siellä oli niin rauhallista vaikka muitakin oli samoille reiteille osunut. Pallastunturin avaruus ja maisemat rauhoittavat ja saavat rentoutumaan myös juoksun lomassa.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto || Taivaskero

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ensimmäinen kosketuksemme oli lepopäivän patikointi Taivaskerolle, josta oli aivan mahtavat näkymät Hettan ja Ylläksen suuntaan. Tai no, ihan jokaiseen ilmansuuntaan. Taivaskerohan on paikka jossa sytytettiin Helsingin olympiatuli vuonna 1952. Reitti on hyvin merkitty ja suhteellisen helppokulkuinen. Tuo Taivaskeron patikointi osui samalle päivälle jolloin meidän olisi ollut tarkoitus osallistua Nuts YlläsPallas -polkujuoksutapahtumaan ja juosta Hettasta Pallakselle. Osan matkasta kävelimme samaa reittiä kuin mitä olisimme juosseet Pallakselle saavuttaessa ja huipulta katselimme kohti Hettaa, jossa startti olisi ollut. Ensi vuonna sitten uusi yritys. Taivaskeron lenkin löydät täältä https://www.strava.com/activities/3741883360

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto || Keimiötunturi

Palasimme toistamiseen Pallaksen poluille seuraavan viikon alussa ja sinne tullessamme ajoimme Keimiötunturin ohi. Olimme aiemmin lukeneet, että sieltä aukeavat näkymät ovat kiipeämisen arvoiset, joten emme voineet jättää tätä kohdetta väliin. Auto jätettiin Tunturikeimiön majan risteyksen lähistöllä olevalle parkkipaikalle, nappasimme mukaan juoksuliivit sekä sauvat nousua varten. Polku lähti Tunturikeimiön majan oikealta puolelta metsään ja alkoi pikkuhiljaa nousta kohti tunturia. Reitti on helppoa kulkea, joskin nousua tulee paikkapaikoin ihan mukavasti. Kuitenkin polku on ihan juostavaa sekä ylös että alas mentäessä jos kunto antaa periksi. Me vuorottelimme ylös mennessä kävelyn ja juoksun yhdistelmällä, sillä edessä oli vielä toinen lenkki samana päivänä. Välillä oli pakko pysähtyä ihastelemaan maisemia, jotka todella olivat huikeat!

Jerisjärvi kimmelsi alapuolella, tunturit sen taustalla. Ylös päästyä näkyy tunturin toisella puolella Keimiöjärvi. Vaikka olikin hieman tuulinen päivä oli pakko istua alas hetkeksi ihailemaan maisemia. Niin kiire meillä ei lomalla ollut etteikö juoksun lomassa ehtisi ihailla maisemia. Alaspäin palatessa juostiin lähes koko matka, mitä nyt välillä oli vieläkin pakko pysähtyä ihailemaan maisemia. Olisi täällä löytynyt ympyräreittikin, mutta me kuljettiin samaa reittiä ylös ja alas. Meidän reitin löydät täältä https://www.strava.com/activities/3756436602

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto || Palkaskero

Palkaskeron kierrokselle lähdimme Keimiötunturiin tutustumisen jälkeen. Nappasimme autosta mukaan evästä ja lähdimme seuraamaan hyvin merkittyä reittiä. Palkaskeron reitti lähti nousemaan loivasti kohti huippua ja oli juostavaa alkumatkasta. Jossain vaiheessa huippua lähestyttäessä polku muuttui enemmän rakkakivikoksi, mutta se taitaa kuulua asiaan näillä Lapin tunturireiteillä. Tuolla Palkaskeron reitillä oli huomattavasti enemmän muita liikkujia kuin Keimiötunturilla, mutta ei täälläkään mitään ruuhkaa ollut vaan hyvin mahtui liikkumaan.

Huipulle päästyämme istuttiin kiven päälle maisemia ihailemaan ja pidettiin samalla tankkaustauko. Olin tehnyt meille retkievääksi tuorepuurot ruokatermokseen, jotka saatiin helposti kannettua mukana juoksuliivissä. Siinä voi todeta, että luonto ihan oikeasti rauhoittaa, kun malttaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan maisemia. Välipalan jälkeen oli taas hyvä jatkaa matkaa alas tunturilta. Palkastunturilta pääsi myös hyvin juoksemaan alaspäin, kun vaan keskittyi menoon. Alas päästyämme jatkoimme vielä hetken matkaa Pallakselta kohti Rauhalaa ja taisimme mennä samaa reittiä jota 160 km juoksijat olivat kulkeneet viikonloppuna. Emme toki Rauhalaan saakka juosseet vaan pari kilometriä kävimme reittiä kurkistamassa. Tuon Palkaskeron reitin löydät täältä https://www.strava.com/activities/3756513906

Kittilä || Aakenustunturi

Aakenustunturi ei kuulu Pallaksen tuntureihin vaan sijaitsee Ounasselällä Kittilän puolella, lähellä Yllästä. Olin ladannut Suunnon kellooni reitin, joka veisi Aakenuksen huipulle ja kiertäisi takaisin Junkerin raadon kautta, mutta osa reitistä oli suljettu ja reitti, jolle meidät ohjattiin ei vienytkään sinne minne olimme menossa vaan kiersi takaisin kohti lähtöpaikkaa. Päädyimme kiertämään Totovaaran tunturireitin. Päätimme kuitenkin lähes lähtöpaikkaan päästyä, että jatkamme vielä matkaa kohti Junkeria toista kautta. Aakenuksen polut olivat myös pääsääntöisesti helppokulkuista ja juostavaa.

Olimme parin kilometrin päässä Junkerista, kun pysähdyttiin pitämään taukoa ja huomattiin samalla horisontissa kovaa vauhtia lähestyvä kaatosade. Mietittiin hetki jatkettaisiko kuitenkin matkaa, Jarkko olisi kyllä jatkanut, mutta minä halusin lähteä takaisin päin, koska tuo sade näytti olevan oikeasti rankkasadetta ja pilvet näyttivät siltä kuin olisi ukkonenkin voinut iskeä. Käännyttiin paluumatkalle ja jo muutaman minuutin kuluttua saatiin kaivaa kuoritakit esille sateen saavuttaessa meidät. Ja sitä vettä tulikin todella reippaanlaisesti. Ukkonen jäi saapumatta mutta olen silti sitä mieltä, että matkan jatkaminen olisi voinut olla riski rankkasateessa liukkaalla rakkakivikolla. Eli Junker jäi näkemättä tällä kertaa, mutta onpahan yksi syy palata joskus tännekin. Maisemista emme myöskään saaneet parasta irti kelin vuoksi, mutta tunnistimme alkumatkasta Ylläksen ja sen ympäristön tunturit. Tuon meidän tekemän reitin pääset katsomaan tästä https://www.strava.com/activities/3761452881

Aiemman jutun Ylläksen polkujuoksureiteistä voit lukea täältä.