Kanta-askellus juostessa, paljon keskusteltu aihe, joka ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin otsikko antaa ymmärtää. Mutta yleisimmin se tuottaa ongelmia.
Moni lähtee juoksemaan luonnollisesti kanta edellä, koska se tuntuu ”helpommalta”. Ongelma on siinä, että jalka ei ole rakennettu ottamaan kovia iskuja vastaan kantapään kautta. Lisäksi voimakas kanta-askellus juoksussa hidastaa juoksua, kun kehon oma jousitus ei pääse toimimaan optimaalisesti. Jos jalan askelkontakti tulee kanta-askelluksena huomattavasti lantiolinjan eteen, tulee askellukseen ylimääräinen ”jarrutus” ja kontaktista aiheutuva isku menee kantapäästä polven kautta lonkkaan saakka. Tämä saattaa aiheuttaa pitkällä ajanjaksolla jo enemmänkin rasituksia.
Kantapään rasvapatja toimii iskunvaimentimena kävelyssä ja seistessä. Se on kuin luonnollinen pehmuste. Mutta kun kantapää iskeytyy toistuvasti kovaa maahan juostessa, rasvapatja voi vaurioitua. Se ohenee, menettää joustavuuden ja alkaa kipuilla.
Kun rasvapatja ei enää suojaa, iskut siirtyvät luustolle ja muille kudoksille.
Tämä voi näkyä:
-
kantapääkipuna
-
tulehduksina
-
rasitusvammoina
-
pitkään jatkuessa jopa pysyvinä vaurioina
Parempi vaihtoehto on askeltaa päkiän tai keskijalan kautta. Silloin iskut jakautuvat luonnollisesti jalkaterän rakenteille ja kehon omalle ”jousitusjärjestelmälle”: nilkalle, polvelle ja lonkalle. Liike pysyy joustavana ja taloudellisena. Kanta-askellus ei välttämättä tuota ongelmia jos askel on sopivan mittainen eikä osu maahan lantiolinjan edessä.
Juoksutekniikkaa voi aina kehittää, eikä kyse ole täydellisestä askeleesta, vaan siitä että keho toimii niin kuin sen on tarkoitus toimia.
Harjoittelussa pienet tekniikkamuutokset, kuten askelkontaktin siirtäminen oikeaan kohtaan ja kehon etunoja voivat säästää jalat isoilta ongelmilta.