Valencian maraton on yksi maailman kovatasoisimmista ja nopeimmista maratonreiteistä. Sinne tullaan hakemaan Bostonin maratonin karsintarajan alitusta, omia ennätysjuoksuja ja tänä vuonna siellä juostiin myös maratonin Suomen ennätys ja Pohjoismaiden vuoden kärkitulos Alisa Vainion toimesta.
Me ostettiin osallistumiset vuosi sitten, kun selvisi, ettemme päässeet Berliinin maratonin arvonnasta läpi ja jäimme ilman paikkaa sinne. Paikan olisi voinut ostaa matkatoimiston järjestämänä kokonaispakettina, mutta kustannukset nousevat huomattavasti, kun perheestä kaksi juoksijaa lähtee samalle reissulle. Nopealla googlauksella selvitimme vaihtoehtoja vuoden lopun tapahtumista ja törmäsimme Valencian maratoniin, jossa onneksemme oli vielä vapaita paikkoja.
Valencian maraton pähkinänkuoressa
- yli 36000 juoksijaa
- maaliviivan ylitti 30777 juoksijaa
- miesten voittoaika 2:02:24 (John Korir)
- naisten voittoaika 2:14:00 (Joyciline Jepkosgei)
- 76 nousumetriä
- 11 lähtöryhmää
- max suoritusaika 5:30:00
Tänä vuonna kisaan pääsi ilmoittautumaan suoraan viimeistä kertaa. Ensi vuoden kisaan on kaksi vaihtoehtoa, tänä vuonna osallistuneet tai osallistujanumeron lunastaneet pääsevät ilmoittautumaan ennakkoon neljän päivän ajan, jonka jälkeen avataan arvonta, jossa arvotaan osallistumispaikkoja, kunnes 35000 paikkaa (tällä hetkellä ilmoitettu luku) on täytetty. Hinta määräytyy osittain myös sen mukaan missä vaiheessa ilmoittaudut. Ennakko-ostajista 10000 ensimmäistä saa ostettua osallistumisen hintaan 80€, jonka jälkeen hinta nousee 180€ ja jonotuslistalle joutuvat maksavat 200€ jos pääsevät lunastamaan paikan myöhemmin.
Kohti Valenciaa
Meillä tälle vuodelle kalenteriin oli jo ennen tuota Valencian maratonille ilmoittautumista laitettu Karhunkierroksen ultrapolkujuoksu toukokuulle, sitä tuli vielä edeltämään Aurajoen Yöjuoksun 10km ja Bodom Trail 12 ja 21 km juoksut. Kesälomalle oli vuokrattu mökki 3 viikon ajaksi Äkäslompolosta sopivasti Nuts YlläsPallaksen ajaksi, joten päätimme siellä osallistua 15km polkujuoksuun muun juoksun ja Norjan reissun lisäksi. Elokuussa olimme molemmat jänistelemässä Paavo Nurmi Marathonilla 10km ja puolimaratonilla, syyskuussa juostiin ennätysmaratonit Tallinnassa.
Näiden omien juoksureissujen lisäksi oltiin lokakuussa Kyproksella vetämässä treenileiriä, jossa juoksua tuli noin 90km viikossa ja tämä reissu oltiin itse tehty myös huhtikuussa, kun kävimme kartoittamassa leirin juoksureittejä. Marraskuussa olimme valmennettavan mukana New Yorkin Marathonilla, kun hän sai kutsun ikäsarjan mm-kisoihin.
Juoksuja ja reissuja tuli vuoteen selkeästi enemmän kuin yleensä, varsinkin loppuvuoden osalta.
Loppuhetken valmistautuminen Valencian maratonille
Olimme jo kesälomasta saakka tehneet maratontreenejä, ensin Tallinnaa varten ja sen jälkeen pienen kevennyksen kautta Valenciaa varten. Syksyn reissut hieman sotkivat treenisuunnitelmia, mutta pääosin saatiin tehtyä hyvät treenit. Välillä treenit tuntui raskailta, mutta ei niiden helppoja kuulukaan olla, jos tuloksia haluaa saada aikaiseksi. Ihan kieli vyön alla ei kuitenkaan vedetty ja viikolla tehtyjen juoksuohjausten kautta saadaan myös jonkin verran kilometrejä kasaan.
Itselläni meni selkä kolme viikkoa ennen maratonia. Laitoin kenkiä jalkaa ja nousin kyykkyasennosta ylös, kun alaselässä joku rusahti pahasti. Hetken aikaa mietin, että miten pahasti se meni ja miten tästä noustaan ylös. Lopulta, kun sain selän suoristettua testailin erilaisia liikkeitä ja totesin, että ei se ehkä niin pahasti mennytkään. Kiertoliikkeet onnistui ja kaikki muu paitsi eteentaivutus.
Siitä alkoi juoksutauko, jota jatkui aina Valenciaan saakka.
Maratonviikko
Valenciaan saavuimme keskiviikkona alkuillasta ja lähdimme lähes heti hotelliin kirjauduttuamme kävelemään vanhan kaupungin kaduille, jotta saatiin vähän kroppaan liikettä lentojen jäljiltä. Torstaina aamulla aamupalan jälkeen tehtiin ensimmäinen juoksutreeni, joka itselläni nosti sykkeitä normaalia helpommin, mutta takana oli edellisen päivän matkustamiset ja kahden viikon juoksutauko. Iltapäivästä tai alkuillasta kävimme maraton expon, noudettiin osallistujanumerot ja rannekkeet, joilla päästiin sunnuntaina lähtöön.
Perjantaina käytiin aamusta taas tekemässä treeni, jotta keho tottuu vähän lämpimämpään keliin kuin Suomessa oli ollut, ja samasta syystä tehtiin vielä lauantainakin lyhyt lenkki. Panostimme energiansaantiin ja nesteytykseen, söimme paellaa ja pastaa vuorotellen. Ruokapaikoista vinkkejä alempana, samoin kuin hotellista ja muusta tärkeästä tiedosta.
Valencian maratonin hellekeli
Sunnuntaiksi oli aiemmin luvattu noin +23 astetta lämpöä lämpimimmällä hetkellä. Itselläni ei ole kovinkaan hyvä lämmönsietokyky, varsinkaan kun Suomessa on jo hetken ollut viileämpää. Aamulla lähdimme hotellilta kävelemään shortseissa, mutta pitkähihainen paksumpi paita päällä ja tarkoitus oli hypätä bussin kyytiin ja matkustaa sillä lähtöalueelle. Kaikkien aikataulutietojen mukaan bussien olisi pitänyt kulkea sillä linjalla ja saman oli useampi muu meidän lisäksi katsonut. Kun bussi ei ollut saapunut 5 minuuttiin annetun ajan jälkeen alkoi osa juoksijoista kävelemään kohti lähtöaluetta. Hetken arvoimme, jäämmekö odottamaan vai kävelemmekö myös, päädyimme kävelyyn.
Meillä tuli hotellilta 3 kilometriä kisa-alueelle ja siellä vielä 600-800 metriä lisää ennen kuin olimme omassa lähtökarsinassamme. Ohjeena oli saapua lähtöpaikalle siihen mennessä, kun ensimmäinen lähtöaalto on eli eliittijuoksijoiden startti klo 8:15. Tämä todettiin turhaksi, koska oma lähtökarsinani oli lähes tyhjä vielä tuohon aikaan ja vartti sen jälkeen alkoi väkeä pikkuhiljaa valua enemmän. Jarkko on lähtökarsinassa 6 ja startti oli 8:55, minä karsinassa 10 ja starttiaika 9:25.
Aamulla lähtöä odotellessa keli oli vielä mukavan viileähkö, mutta auringon tullessa esille talojen takaa, alkoi lämpötila nousta. Startissa mittari näytti 20 astetta ja 5km kohdalla se oli jo 24. Lämpö ja aurinko on kivoja molemmat, mutta ei sovi mun keholle maratonilla. Juoksu kulki alun todella mukavasti ja etenin luottavaisesti noin 15km saakka, kunnes huomasin selän väsymisen. Kävelin pienen matkan ja ajattelin, että se kestäisi etenemisen juoksun ja kävelyn yhdistelmänä ja pystyisin pitämään juoksuvauhdin kohtalaisena. 19km kohdalla olin kävellyt jo useamman etapin ja juoksu oli entistä vähäisempää, mutta en halunnut luovuttaa. Seuraavan juomapisteen kohdalla totesin, että eiköhän tämä juoksu ollut tässä, ei mitään järkeä jatkaa, kun selkä vihoittelee. Otin puhelimen esille ja katsoin kartasta kuinka pitkä kävelymatka mulla on maalialueelle. 40 minuuttia kävelyä… Miten hotellille? Vielä pidempi… Jatkoin matkaa koko ajan kävellen ja lämpötila nousi koko ajan, 26 astetta oli seuraavassa vastaan tulleessa mittarissa. Kuljin pitkin juoksureittiä ja välillä kokeilin juosta, vain huomatakseni ettei se vaan tänään onnistu. Ylitin puolimaratonin viivan ja laskin mielessäni, että jos pystyn juoksemaan muutaman minuutin kerralla ja vauhti pysyisi saman, pääsisin maaliin aikarajojen puitteissa. Kävin tiukkaa sisäistä keskustelua, etenenkö maalia kohti ja otan kuitenkin riskin, että raatobussi tulee selän taakse ja joudun keskeyttämään sen takia vai jätänkö leikin tähän ja varmistan ettei selkä mene pahemmaksi. Järki voitti ja 22km kohdalla pysäytin kellon, revin numerolapun rinnasta ja lähdin oikoreittiä kävelemään maalialueelle Jarkkoa vastaan.
Ratkaisu oli oikea, selkä oli todella väsynyt ja kipuili hieman. Ensin luulin, että kipu säteili myös pakaraan, mutta se olikin vain jumi pakaran alaosassa, joka helpotti onneksi kevyellä venyttelyllä. Maalialueella Jarkkoa odotellessa tuli pieni harmitus, etten päässyt kokemaan Valencian hienoa maaliintuloa, mutta sille ei tällä kertaa voinut mitään. Siinä seistessä ja hotellille Jarkon kanssa kävellessä todettiin, että en ollut yksin keskeyttämisen kanssa. Meitä vastaan käveli monia juoksijoita numerolappu rinnassa, mutta reitin ulkopuolella kohti maalialuetta.
Uusi yritys vuonna 2026
Päätimme jo hotellia kohti kävellessä, että tänne tulemme uudestaan ensi vuonna. Molemmat ihastuimme kaupunkiin ja reitti oli hieno. Haluamme kokea tämän uudestaan ja itse haluan tietysti myös sen maaliintulon Valenciassa. Ilmoittautumiset on nyt tehty tuon etuosto-oikeuden kautta ja tavoitteet asetettu.
Valencian ruokailuvinkit ja muuta hyvä tietää juttua
Mun kanssa aiemmin matkustaneet tietävät, että otan selvää kohteesta ennen reissua aika paljon. Olin selvittänyt metrolinjat lentokentältä hotellille, hotellilta kisaexpoon, ruokapaikkoja joista saa gluteenitonta pastaa sekä tietysti, koska Valenciassa ollaan, paellaa. Tässä meidän testaamat ravintolat:
- Restaurant Secret, reissun paras kokemus ja todella hyvä mustan riisin paella
- Pasqual + Sheila, kahvila-ravintola, lounaaksi herkulllinen Classic Tortilla eli perunamunakas
- La Papardella, pastaravintola (myös gluteeniton pasta)
- Los Gomez, paellaa lounaaksi
- Pasta & Passione, italialainen ravintola
- Haus, välimerellinen ravintola, lounas
- Taberna Las Meninas, paella
Meidän hotelli sijaitsi vanhan kaupungin alueella n. 50 metriä Plaça de la Reinalta. Sijainti oli hyvä, lähellä oli paljon nähtävyyksiä, metrolle noin 10 minuutin kävelymatka, samoin kuin ns shoppailualueelle. Alue oli rauhallinen ja öisin hiljainen, jos kirkon kellojen soitto ei haittaa. Maratonin kannalta olisimme voineet valita hotellin lähempää lähtöaluetta juurikin julkisen liikenteen puutteen vuoksi. Todennäköisesti tuo reitti oli suljettu liikenteeltä jo aikaisin aamulla maratonreitin vuoksi, vaikka kaikkien netistä löytyvien lähteiden mukaan sen olisi pitänyt vielä olla auki. Hotellilta oli lyhyt matka myös puistoalueelle, joka on tehty vanhan joen pohjaan ja kulkee pitkin kaupunkia. Puistoalueelle on tehty myös juoksua varten omat reittinsä ja se olikin ahkerassa käytössä, myös muiden kuin meidän, koko tuon viikon, jonka olimme Valenciassa.
Kaupunki on meidän mielestä erittäin kaunis, varsinkin kaikessa jouluvalaistuksessa. Vanhassa kaupungissa on useita kirkkoja, kauniita vanhoja rakennuksia, jotka on erittäin hyväkuntoisen näköisiä ulospäin, suuri kauppahalli ja ihania pieniä kujia. Maratonin kisa-alueena toimii paikallisten mielipiteitä jakava Ciutat de les Arts i les Ciències eli taiteen ja tieteen puisto. Alue on modernia valkoista rakennusta ja sinistä vesielementtiä ja maalialue on tehty yhden vesialtaan päälle rakennetulle ”sillalle”. Maaliintulo on vedensinistä mattoa pitkin yleisön täyttämien siltojen alta, fiilis on varmasti huikea tuossa kohtaa. Tämä puiston kompleksi on Valencian moderni symboli, joka rakennusvaiheessa meinasi viedä koko kaupungin vararikkoon. Alueelta löytyy planetaario-elokuvateatteri, oopperatalo, tiedemuseo sekä Euroopan suurin akvaario ja tietysti tuo hieno vihreä puistoalue.
Me lähdemme vuoden kuluttua uudestaan Valenciaan huomattavasti viisaampina kohteen osalta, toivottavasti näistä vinkeistä on myös muillekin apua.