Miksi me juostaan poluilla!
Moni lukija on varmaan huomannut, että meille molemmille se rakkain juoksu on polkujuoksu.
Mikä siinä polkujuoksussa sitten on niin erikoista ja miksi kannattaa aina välillä juosta poluilla, siitä hieman nyt lisää.
Polkujuoksu ei altista rasitusvammoille
Polkujuoksussa alusta on pehmeämpi kuin asfaltilla. Tästä johtuen jaloille tuleva iskutus ei ole niin kova mitä asfaltilla. Itselleni tämä on yksi tekijä joka mahdollistaa omat juoksumäärät ilman rasitusvammoja.
Lyhyesti sanottuna, kroppa ja jalat säästyvät. Samoin palautuminen juoksutreeneistä on nopeampaa ja pystyn juoksemaan isompia määriä ilman pelkoa rasitusvammoista.
Polkujuoksussa on vaihteleva maasto
Maaston profiilit ovat vaihtelevat. Suomen metsistä löytyy niin jyrkkiä ylämäkiä, alamäkiä kuin loiviakin mäkiä. On kalliota, juurakkoa, suota ja märkää kuin helppoa neulasbaanaakin. Näin ollen siis vaihtelevilla poluilla askeleen tiheys, pituus, suunta ja voimakin vaihtelee ja tuleva ärsyke on monipuolisempaa kuin asfaltilla.
Polkujuoksu kehittää monipuolisesti
Metsässä kun painelee mäkiä menemään ei asfaltilla olevat nyppylät enää paljoa hidasta ja tunnu jaloissa. Muutenkin polkujuoksu kehittää selkeästi paremmin kordinaatiokykyä, voimaa, tasapainoa sekä keskivartaloa sekä sen hallintaa kuin pelkkä asfaltilla juokseminen.
Polkujuoksua telakan jälkeen
Polkujuoksun pariin on helpompi palata telekan jälkeen koska se mahdollistaa harjoittelun aloittamisen aiemmin kuin kova asfaltti.
Luonto
Viimeisin mutta ei suinkaan vähäisin on luonto. Ei paljon parempaa paikkaa ole juosta ja tehdä pitkiä ja miksei lyhyempiäkin treenejä kuin luonnon keskellä.
Vauhdit pysyvät poluilla hillittynä ja siinä ehtii ihailla luontoa samalla ja bongailla eläimiä, sekä onhan tuo hyvää vastapainoa muulle hektiselle elämiselle sekä poistaa ihan tutkitustikin stressiä
⇩⇩⇩⇩
