Pyhä-Luoston polut – kävelyyn ja polkujuoksuun
Pyhä-Luoston polut käytiin katsastamassa ensimmäisen lomaviikon lopulla, kun Kuusamon jälkeen siirryttiin Luostolle muutamaksi päiväksi. Pyhä-Luoston alue oli meille molemmille uusi tuttavuus ja yllätti molemmat. Luosto oli paikkana näin kesäaikaan erittäin rauhallinen eikä Pyhälläkään ruuhkaa pahemmin ollut.
Polut on helpohkoja eli sopii ihan kävelyyn ja aloittelevalle polkujuoksijallekin. Poislukien joitain teknisempiä ja vaikeampia osuuksia. Mäkiä kylläkin löytyy, koska tunturialueesta on kyse ja mäet kuuluvat asiaan. Varsinkin heinäkuun helteillä ne vievät mehut aika helposti ylöspäin kivutessa. Alaspäin tullessa usein on helpompaa, mutta sekin on jalkojen lihaksille rasitusta joten kannattaa välillä pysähtyä ihailemaan maisemia ja hengähtää.
Pyhän polut ja huiput
Pyhän polut jäi meillä aika vähäisiksi, kuten myös Luoston pidemmät reitit, koska edessä on vielä pitkä matka Ylläs-Pallastunturin alueella. Pyhällä valikoitiin pari reittiä, jotka kävimme katsastamassa. Ensimmäisellä kerralla käytiin Kultakeron huipulla, jonne kuljettiin hiekkatietä koko matka eli poluista ei voinut sillä reitillä puhua. Nousua tuli kiitettävästi ja reitti oli helppokulkuinen jos ei rasitusta lasketa. Maisemat huipulta on aika mahtavat, kuten yleensäkin Lapissa.
Olimme harmitelleet aiemmin, kun Isokurun läpi menevä reitti oli suljettuna huoltotöiden vuoksi ja päättäneet jättää sen reittien tutustumisen toiseen kertaan. Näimme kuitenkin päivää ennen poislähtöä, että reitti on Karhunjuomalammelle auki ja nyt myös avattu Pyhänkasteen putoukselle saakka, mutta itse Isokuru oli edelleen suljettu. Ajateltiin, että lähdetään ainakin putous ja Karhunjuomalampi katsomaan. Reitti kulki osittain samaa tietä kuin tuonne ylös Kultakerolle, mutta poikkesi tieltä nousun alaosassa jo. Polku oli leveää ja helposti kuljettavaa. Matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 5,5 kilometriä, kun kävimme alhaalla Pyhänkasteen putouksella myös. Sinne laskeuduttiin juuri valmistuneita portaita pitkin, joita mun laskujen mukaan oli 450. Portaat oli metalliset ritiläportaat, mutta niiden toiseen laitaan oli tehty puiset kulkuväylät nelijalkaisia varten. Portaiden alapäähän oli jopa poltettu tassujen kuvat sitä ilmaisemaan. Itse putous oli ainakin nyt heinäkuussa aika pieni, mutta maisema alhaalla lammen rannalla oli hieno.
Muita kulkijoita ei ollut kovinkaan paljon. Olisikohan koko matkan aikana tullut vastaan 10-15 henkilöä. Osittain varmaankin +27 asteen lämpötila vaikutti asiaan. Onneksi autolle päästyämme päästiin alas kaupalle jäätelön ostoon.
Luosto ja sen näkymät
Luostolla majapaikkamme ikkunoista näkyi Ukko-Luoston rinteet ja huippu. Huipulle on täälläkin rakennettu portaat, tai osaan matkasta, ja pakkohan nekin oli käydä testaamassa. Niitä en lähtenyt laskemaan, mutta jonkin tiedon mukaan niitä olisi 575. Auto jätettiin Ukko-Luoston pysäköintipaikalle ja lähdettiin juoksemaan kohti portaita pitkin helpohkoa leveää polkua. Portaiden päätyttyä oli vielä hetki nousua laelle, josta aukeasi mahtavat näkymät erämaa-alueelle. Hetki ihailtiin maisemia ennen kuin jatkettiin matkaa kivikkoista reittiä alas kohti Lampivaaraa.
Rakkakiveä oli tuolla puolella runsaasti eikä siltä voinut välttyä. Hyvää harjoitusta ensi viikon juoksulle. Alas päästyämme poikettiin syömässä munkit Lampivaaran kahviossa, josta pääsee myös Ametistikaivokselle. Me lähdettiin kahviosta leveää polkua pitkin takaisin kohti Ukko-Luoston pysäköintialuetta ja hätistelimme paarmoja lähes koko matkan. Tällä reissulla ei hyttyset ole olleet pahaksi riesaksi vaan paarmat ennemminkin.
Pyhä-Luoston alueella jäi paljon tutkimattomia reittejä vielä seuraavaa kertaa varten. Joidenkin tietojen mukaan tuolta alueelta pitäisi polkuja löytyä noin 100 kilometriä, joten valinnanvaraa on. Tällä kertaa ei vaan voitu juosta jalkoja alta vaan oli pakko malttaa. Mutta on hyvä syy palata tännekin seudulle uudestaan.
Pyhä-Luoston patikointireitteihin pääset tutustumaan täällä.