Ruissalon poluilla

Polkujuoksuun päästään taas panostamaan viikonloppuisin, kun ei ole Vauhtisammakon ohjauksia tai ei ole tarvetta tehdä omia treenejä maantiellä.

Sunnuntaina ei laitettu puhelinta herättämään vaan oltiin päätetty nukkua niin kauan kuin vain nukuttaa. Lopulta kuitenkin nälkä herätti ja oli pakko nousta aamupalalle.
Aamupalan jälkeen lähes heti pakattiin juoksuliiveihin eväät, vaihdettiin juoksukamat päälle ja ohjattiin auton nokka kohti Ruissaloa.
Jarkko oli jo lauantaina käynyt siellä juoksemassa oman treeninsä ja nyt oli vuorossa yhteinen kevyt polkulenkki. Alkumatkasta tuli alas pientä vesitihkua, mutta mitä pidemmälle metsään päästiin, niin sen vähemmän tuota tihkua huomasi.

Ruissalo on kyllä kaunis jokaisena vuodenaikana, joskin keväällä ja kesällä se on upeimmillaan. Syksyn värit loistivat mahtavasti, vaikka sävyinä oli enää ruskeaa ja vihreää, mutta nekin sen verran vahvoina, että kaunista oli. Ilma oli sopivan raikas, asteita noin +6.

Aamulla jo todettiin, että paksummille juoksuvaatteille ei vielä ole tarvetta ja lähdettiin matkaan normaalit juoksutrikoot jalassa ja ohut pitkähihainen tekninen paita ohuen juoksutakin alla, päähän panta ja kaulaan buffi. Niillä pärjäsi todella hyvin.

Välillä pysähdeltiin kuvailemaan ja tankattiin energiaa samalla kertaa. Vaikka vauhti oli kevyttä oli lisäenergialle tarvetta, sillä matkaa taittui noin 16 km ja aikaa saatiin kaikkine taukoineen pikkuisen reilut 2,5 tuntia. On todella mukavaa välillä käydä poluilla juoksemassa ilman sen suurempia aika- tai matkatavoitteita ja vain mennä oman mielen mukaan. Pientä polkuhöntsää ei voita mikään 🙂

Sain myös sunnuntaina illalla ensimmäisen opintojakson Urheiluravitsemuksen perusteita päätökseen ja tentin tehtyä hyväksytysti 🙂