Juoksu oman puolison kanssa – miten onnistuu?

Juoksu on meille molemmille niin harrastus kuin työtäkin. Aika usein meiltä kysytäänkin, että eikö me olla liikaa yhdessä, kun juostaan ja treenataan yhdessä niin paljon. Vastaus on, että ei olla. Aiemmin nähtiin melkein enemmän kuin nyt, koska olimme molemmat normaaliin konttoriaikaan töissä. Nyt tämän vuoden aikana tämä on muuttunut ja Jarkko tekee edelleen 8-16 työpäivää, mutta omalta osaltani työpäivät vaihtelee. Täysipäiväisenä pt-yrittäjänä työpäivät melkein painottuvat iltapäiviin ja iltoihin. Ohjaamme myös molemmat juoksua Vauhtisammakon juoksukoulussa Turussa ja joskus olemme olleet ohjausvuorossa samalle ryhmälle, mutta tämä vuosi on tuonut muutoksia siihenkin. Kun loppukesästä juoksukoulu käynnistyi kevään jälkeen uudestaan jaoimme treeniryhmät kahteen osaan ja olemme ohjanneet koko syksyn eri ryhmiä.

Yhteistä aikaa ei siis tule ollenkaan liikaa. Nuo yhteiset juoksulenkit on meille sitä aikaa milloin vaihdetaan kuulumisia ja suunnitellaan tulevaa. Meillä myös lähes kaikki lomamatkat on viimeaikoina valikoituneet sen mukaan, että päästään juoksemaan myös reissussa joko maantiellä tai poluilla. Myös erilaisiin juoksutapahtumiin ja kisoihin osallistuminen yhdistetään usein vähintään pidennetyn viikonlopun reissuksi. Täältä löydät juttua viime kesän Lapin reissusta.

Vaikka ollaan aloitettu juoksuharrastus suunnilleen samoihin aikoihin niin silti ollaan hieman eritasoisia juoksijoita, mutta se ei haittaa yhdessä treenaamista. Molemmat saa hyvän treenin vaikkakin erilaisen rasitustasolta. Itse saan haastettua välillä itseäni juoksemaan kovempaa ja pidempään, kun juostaan yhdessä. Aiemmista vuosista erona on ehkä se, että enää todella harvoin tulee vastaan tilannetta jolloin tekisi mieli potkia kiviä ja käpyjä tai kiroilla ja kiukutella. Ja tiedän, että vaikka sellainen tilanne tulisikin on mukana toinen joka kuuntelee ja tietää milloin voi vielä puskea eteenpäin ja milloin kannattaa vaan olla hiljaa ja kuunnella.

Yhteisiä tavoitteita, yhteisiä juoksu- ja lihastreenejä

Nämä yhteiset treenit on myös hyvää parisuhdeaikaa. Molemmat tykätään juosta ja voidaan puhua fiiliksistä lenkin tai kisan jälkeen. Olemme yhdessä treenanneet Berliinin maratonille ja Karhunkierroksen polkujuoksukisoihin. Jarkko on tsempannut minut maaliin ekalla maratonilla Tallinnassa, kun astma yllätti kesken matkan sekä kirittänyt viime kesänä Paavo Nurmi Marathonin kympillä uuteen ennätysaikaan. Yhdessä treenataan tällä hetkellä kohti kevään Karhunkierrosta, jossa molempien on tarkoitus juosta 83 km matka, jonka Jarkko jo kertaalleen on läpäissyt.

Olemme molemmat aloittaneet juoksun myöhemmällä aikuisiällä ja aloitettiin suoraan treenaamalla puolimaratonille. Siitä se kipinä jäi ja juoksu on edelleen mukana, nyt myös työnä. Me ei muutenkaan olla tyypillisiä kestävyysjuoksijoita sillä toisella on tyypin 1 diabetes ja toisella astma. Molemmilla on omat rasitteensa jotka pitää ottaa huomioon treenatessa ja osataan myös lukea toisiamme niin hyvin, että ikäviltä yllätyksiltä ollaan vältytty.

Juoksun lisäksi tehdään myös lihaskuntotreenejä yhdessä ja viimeaikoina, kun Jarkkokin on opiskellut personal traineriksi Spartanilla, on tehty harjoitustreenejä yhdessä kahvakuulalla ja kehonpainolla. Lisäksi alkusyksystä tai oikeastaan loppukesästä aloitettiin yhdessä myös maastopyöräily. Ihan kivaa, kun pystytään yhdessä treenaamaan monipuolisesti.